Teksti:
Matti Niiranen
8.5.2009
Presidentti Ilveksen haastattelu Pro Estonialle joulukuussa 2008
Kesäkuinen Hanti- Mansian kokous ja Venäjän hyökkäys olympialaisten avajaispäivänä 8.8.2008 Georgiaan. Elokuun puolivälissä Itämeren kaasuputki ja Lipposen ryhtyminen NordStream -yhtiön agentiksi.
Elokuun lopussa Tarja Halonen hämmästytti virolaisia puheillaan posttraumaattisista kokemuksista. Loppuvuodesta syveni maailmanlaajuinen talouskriisi.
Miten tämä kaikki on vaikuttanut Suomen ja Viron suhteisiin?
Ulkoministeri Toomas Hendrik Ilves kiinnitti heti puoleensa uteliaiden suomalaisten katseet, kun hän tuli vuonna 1996 valituksi Viron hallitukseen. Moni suomalainen ei tiennyt tuolloin juuri mitään uudesta ulkoministeristä, eikä tiedä paljon vieläkään, vaikka hän on ollut jo kaksitoista vuotta Viron politiikan keskiössä.
T.H. Ilves syntyi virolaiseen pakolaisperheeseen Ruotsin pääkaupungissa Tukholmassa 26. joulukuuta 1953. Ruotsista perhe jatkoi matkaansa Pohjois- Amerikkaan. Nuori Ilves opiskeli psykologiaa sekä Columbian yliopistossa (BA 1976) että Pennsylvanian yliopistossa (MA 1978).
Työuransa hän aloitti maisteriopintojensa jälkeen Yhdysvaltain New Jerseyn yliopistossa 1979. Samoihin aikoihin Ronald Reagan nousi Yhdysvaltain presidentiksi. Ja tämän artikkelin kirjoittanut toimittaja oli vaihto- oppilaana USA:ssa vuoden 1979–80.
”Kultaisella 1980-luvulla” ilmassa oli todellista sähköä: Itä oli itä ja länsi oli länsi.
Radio Vapaan Euroopan kautta Viron presidentiksi
Toomas Hendrik Ilves palasi Eurooppaan 30-vuotiaana Radio Vapaan Euroopan palvelukseen vuonna 1984. Työnä oli tutkia ja analysoida tapahtumia Baltiassa. Vuodet 1988–93 hän seurasi Viron vapautumisprosessia ja laulavaa vallankumousta saman radion Viron deskin päällikkönä, eli maan uuden itsenäisyyden kannalta erinomaiselta näköalapaikalta.
Radio Free Europe on Yhdysvaltain kongressin perustama radio- ja viestintäorganisaatio. National Committee for a Free Europe perustettiin jo 1949 New Yorkissa, ja RFE oli tämän organisaation viestintäosasto. Päämaja perustettiin vuonna 1950 Müncheniin, jossa Ilveskin on työskennellyt työurastaan kymmenkunta vuotta.
RFE:n ensimmäinen lyhytaaltolähetys kuului 4. heinäkuuta 1950 Tšekkoslovakiassa. Kanava oli pitkään osa CIA:n psykologisen sodankäynnin kampanjaa rautaesiripun taakse.
Ilves on ”straight-forwardtyyppi” ja monessa mielessä amerikkalaistyyppinen poliitikko, joka sanoo asioita selvästi ja kaunistelematta ja toimii myös samoin.
Niinpä hänen kesäkuun 29. päivä 2008 suorittama näyttävä ulosmarssi Hanti-Mansiassa pidetystä Suomalais-ugrilaisten kansojen maailman kongressista ei tullut kaikille yllätyksenä. Ehkä ei edes provokaation syypäälle, Venäjälle.
Ilves oli juuri edellisenä päivänä tavannut Venäjän uuden presidentin, Dmitri Medvedevin. Maiden presidenttien tapaaminen oli ensimmäinen laatuaan vuosikausiin – edellinen tapahtui vuonna 2000 Rüütelin ja Putinin välillä.
Maiden välisen pronssipatsaskiistan johdosta tapaamista pidettiin myönteisenä, mutta lopulta palattiin lähtöruutuun. Ilves lähti Hanti-Mansiasta ovet paukkuen, kun duuman ulkoaisainvaliokunnan puheenjohtaja Konstantin Kossatsovin piti provokatiivisen puheen, jossa hän palasi Tallinnan patsasmellakoihin ja kritisoi ohessa eurooppalaisia kaksinaismoraalista Venäjän kritisoinnin ja Baltian vähemmistötilanteen suhteen.
Nato-keskustelumme on vähän kuin ”Pidätkö kahvista vai teestä?” -keskustelua
Edellä kerrottuun viitaten on aivan luonnollista, että Suomi ei ole, eikä ole ollut Ilvekselle alkuunkaan niin läheinen ja helppo maa kuin esimerkiksi edeltäjilleen presidentti Lennart Merelle ja Arnold Rüütelille, jotka elivät neuvostomiehityksen ajan Virossa ja katselivat länteen mm. Suomen television ja K-kaupan Väiskin lihatiskien välityksellä.
Samoin on luonnollista, että moni kansainvälisiin ympyröihin Neuvostoliiton ja kylmän sodan voimain päivinä vihkiytynyt suomalaispoliitikko ei ehkä ole aina aivan samalla aaltopituudella Ilveksen kanssa. Suomessa kun puhutaan hyvin hyssytellen ja ylivarovaisesti vieläkin, kun tulee kyse itänaapurille aroista asioista.
Moni suomalaispoliitikko, joka on edelleen vallan kahvassa kiinni, on aloittanut uransa marssimalla Moskovassa kansainvälistä solidaarisuutta kommunistien kanssa silloin, kun Ilves seurasi Ronald Reaganin presidenttikampanjaa paikan päällä Yhdysvalloissa.
Syyskuussa 2008 Ilves puuttui presidentti Tarja Halosen eriskummalliseen lausuntoon Baltian maista. Halonen sanoi A-studiossa virolaisten ”potevan jälkineuvostolaista stressiä”. Halosen mukaan on hyvä, että EU:ssa on sellaisiakin maita, joilla ei ole posttraumaattista tilannetta.
Lausunnon voi kuvitella pysäyttäneen ja hämmästyttäneen erikoisesti juuri Ilveksen, joka on koulutukseltaan kaiken lisäksi psykologi. Virossa Halosen lausunto tulkittiin suoraksi moitteeksi ja loukkaukseksi.
– Viro ei ole koskaan arvostellut eikä tulevaisuudessa arvostele toisen EU-maan ulkopoliittisia päätöksiä. Se ei myöskään arvioi muiden EU-maiden psyykkistä mielentilaa, vastasi Ilves Haloselle Ylen haastattelussa.
Samaan aikaan Viro ja Baltian maat ovat varsinkin Georgian kriisin aikana vaatineet EU:lta tiukkaa Venäjä-politiikkaa.
– Jokainen päättää itse osallistumisistaan. Minä koin velvollisuudekseni tukea valtiota, joka oli joutunut aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, Ilves sanoi YLE:lle.
Siispä suoraan syksyn sanailuihin ja kissa pöydälle, millainen keskusteluyhteys on nyt?
Presidentti Ilves, miten Te tulette toimeen presidentti Tarja Halosen kanssa?
– Hyvin, olemme tunteneet toisemme vuodesta 1996 alkaen, vastaa Ilves napakasti. Molemmat olivat tuolloin maidensa ulkoministereitä.
Yritän jankata, että tulevatko Halonen ja Ilves toimeen keskenään, vaikka he tuntuvat olevan esimerkiksi Nato-asioissa valovuoden päässä toisistaan. Ilves on tunnettu ja merkittävä Naton kannattaja ja Halonen suhtautuu puolustusliittoon kovin varovaisesti, aiempina vuosinaan jopa jyrkän kielteisesti.
Teillä on ollut kuitenkin selvästi erilaisia näkemyksiä poliittisista linjoista viime vuosina…
– On minulla erilaisia mielipiteitä useiden ihmisten kanssa. On aivan normaalia ja odotettua, että eri maiden johtajilla on keskenään erilaisia mielipiteitä. Miksi virolaisten ja suomalaisten pitäisi olla aina asioista samaa mieltä?
Ilvekseltä ei saa puristamallakaan irti lausetta, että jokin olisi Suomen ja Viron välisissä suhteissa hänen kaudellaan laimentunut. Mitään erityistä uutta hän ei myöskään nimeä havainneensa.
Onko jotain erityistä tapahtunut suomalais-virolaisissa suhteissa viime aikoina?
– Ei mielestäni, vastaa Ilves lyhyesti.
Ovatko suhteet jollain tapaa aikaisempaa väljähtyneempiä tai onko joissakin poliittisissa kysymyksissä erilaisia mielipiteitä?
– Suomen ja Viron suhteet ovat perusteiltaan niin hyvällä ja vahvalla pohjalla, että jotkut eriävät näkemykset joissakin kysymyksissä eivät ole niin merkityksellistä. En tiedä kuinka laajakantoiset ja syvästi toisiinsa sidotut näiden kahden maan suhteiden tulisi olla, että jotkut yksittäiset asiat eivät muuttaisi jotain.
– Ei esimerkiksi se Suomen ja Viron suhteisiin vaikuta lainkaan, jos jotkut Suomessa täysin tuntemattomat ihmiset tulevat Virossa kuuluisiksi sillä, että he sanovat loukkaavia asioista Virosta, jatkaa Ilves vastaustaan ja viittaa ilmeisesti Suomessa viimeisen vuoden aikana julkaistuihin pamfletteihin, joissa ei Viroa juurikaan ymmärretä.
Entäpä Suomen ja Viron erilainen linja suhteessa esimerkiksi Georgiaan?
– Erovaisuudet kommenteissa ovat ok. Ei se, että esimerkiksi Saksa ja Yhdysvallat kommentoivat Georgian kriisiä eri tavoin tarkoita, että niillä olisi huonot välit, muotoilee Ilves vastauksensa.
Nato on puhuttanut Ilvestä jälleen tällä Suomen vierailulla ja hän saapuu Suomeen mielellään Naton ystävien kutsusta. Tätä haastattelua tehtiin joulukuun alussa suurlähetystössä Helsingissä Itäinen puistotie 10:ssä. Ilves oli juuri pitänyt puheen Suomen Atlantti-seura ry:n tilaisuudessa.
Puheen otsikko oli: ”Nato Virossa ja Viro Natossa: yhteinen turvallisuutemme 2000-luvulla”.
– Suomi ei ole Naton jäsen, joten meillä ei ole keskusteluja siitä mitä Georgian kanssa tehdään. Suomen ja Viron välillä kyse on tällöin enemmänkin makuasioista. Vähän niin kuin ”pidätkö kahvista vai teestä” -keskustelusta.
Ilves alleviivaa Viron ulkopoliittisten linjausten liittyvän poliittisiin arvoihin ja demokraattisten maiden kunnioittamiseen. Siksi Viro on aktiivinen Georgian tukija. Esimerkiksi ex-pääministeri Mart Laar on toiminut amerikkalaismielisen presidentin Mihail Saakashvilin neuvonantajana.
– Virolla on arvoihin perustuva ulkopolitiikka. Me osoitamme solidaarisuutta muille demokratioille. Ulkopolitiikka, joka ei perustu arvoille perustuu joihinkin muihin määreisiin. Viro tuki Georgiaa ja tukee edelleen Georgiaa, me tuemme demokraattisia maita ja pidämme sitä erittäin tärkeänä.
Mitä Suomen Nato-jäsenyys merkitsisi Virolle ja sen turvallisuuspolitiikalle?
– En halua lähestyä asiaa tuolta kannalta, vaan siltä mitä Nato merkitsee Virolle. Me haluamme olla siinä pöydässä, jossa päätökset tehdään. Tietysti se tarkoittaa myös sitä, että Naton artikla 5 kollektiivisesta puolustuksesta koskee myös meitä. Se on meille tärkeää.
– Virolla ei ole sanottavaa muiden maiden Nato-jäsenyydestä. Jos joku maa haluaa Naton jäseneksi, niin me pidämme sitä hyvänä ajatuksena, kunhan se on demokratia. Me emme halua sekaantua muilta osin keskusteluun siitä, minkä maan pitäisi olla tai ei pitäisi olla Naton jäsen, täsmentää Ilves vielä varmuudeksi.
Uskotteko, että Nato on tarvittaessa valmis puolustamaan Viroa?
– Siitä ei ole mitään epäilystä. Siitä juuri on kysymys Naton viidennessä artiklassa.
Venäjältä on kuultu viime aikoina kovaa puhetta venäläisten oikeuksien puolustamisesta maan rajojen ulkopuolella, vaikka asein. Miten kommentoitte tätä?
– Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt osui naulankantaan kommentoidessaan tuota. Sellaisia puheita on kuultu enemmän 1930-luvulla. Olen samaa mieltä.
Presidentti pitää yllä optimismia Viron talouteen
Presidentti T.H. Ilves pitää velvollisuutenaan kannustaa virolaisia työntekoon ja valaa optimismia kansalaisiinsa maailmanlaajuisen talouskriisin koetellessa myös Viroa.
Miten maailmanlaajuinen talouskriisi vaikuttaa Viroon?
– Talouskriisin varsinainen ongelma tulee Viron varsinaisilta markkinoilta ja niiden talouden taantumasta. Kaksi suurinta vientimaatamme ovat Suomi ja Ruotsi. Teemme esimerkiksi autonosia Ruotsiin ja nyt niiden tilaukset ovat loppuneet, selvittää Ilves.
Työttömyys Virossa on kasvanut, mutta se on edelleen verrattain alhaisella tasolla. Nousua on nyt noin neljästä viiteen prosenttiin. Jos työttömyys nousee aivan uudelle tasolle, sanotaan kymmeneen prosenttiin, niin tilanne on Ilveksen mukaan jo aivan toinen.
Ilves harmittelee, että nyt Virossa on ilmassa enemmän pessimismiä kuin realismia. Ihmiset odottavat huonoja uutisia, koska niin on muualla jo tapahtunut.
– Todellisuudessa tilanne ei vielä ole huono, vaikka toki se voi huonontua.
Kiinteistö- ja asuntomarkkinoilla vahinkoa on jo tapahtunut…
– Keskivertokansalaiset eivät osta kiinteistöjä. Niiden hintojen putoamisesta ovat kärsineet enemmänkin kiinteistöjen jalostajat. Me emme ole kokeneet kuitenkaan suurimittaista konkurssiaaltoa, ehkä jossain vaiheessa niin käy, mutta vielä sitä ei ole koettu.
– Ne ihmiset, jotka omistavat talonsa maksavat edelleen lainojaan. Ne, jotka ovat todellisissa vaikeuksissa ovat kiinteistöjen jalostajat sekä ne, jotka haluaisivat nyt lainaa talon ostamiseen. Olen toki huolestunut tilanteesta, mutta en ryhdy spekuloimaan hyvin kielteisellä kehityksellä.
Viron talous on hyvin riippuvainen viennistä, erityisesti Suomesta. Miten Suomen talouden kehitys vaikuttaa Viroon?
– En olisi siitä niinkään huolissani. Todellinen kysymys Virossa on se, että meidän on joka tapauksessa tehtävä perustavaa laatua oleva rakennemuutos taloudessamme. Viron menestys on tähän saakka tullut matalista palkoista. Niin ei voi jatkua pitkään, etenkin jos haluamme saavuttaa Euroopan unionin keskipalkat.
Palkkojen nousu Virossa on Ilveksen mukaan tarkoittanut sitä, että maa on menettänyt kilpailukykyään matalamman palkkatason maille. Nyt Viron tulee suunnata tuotantoamme uuteen suuntaan säilyttääkseen kilpailukykynsä.
– Skype on tästä yksi esimerkki sellaisesta tuotteesta, jota osaamme tehdä hyvin ja kilpailukykyisesti.
Otetaan esimerkiksi eläkeläiset, miten heidän elintasonsa on kehittynyt Virossa, ovatko he pudonnet vauhdista?
– Eläkkeet ovat Virossa nyt korkeammat kuin koskaan, eläkeläiset eivät ole ongelmissa. Eläkkeet ovat nousseet ja nousevat ensi vuonna vielä 15 prosentilla.
Entäpä inflaatio?
– Noin 4 %. Inflaatio ei yllä eläkkeiden nousuvauhdin tasolle. Eläkeläiset ovat tyytyväisiä, olen keskustellut heidän kanssaan. Heidän asemansa on ehdottomasti parempi kuin kymmenen vuotta sitten.
Onko euron tulo Viron valuutaksi jo vuonna 2011 mahdollista?
Presidentti Ilves korostaa, että Viron tulee keskittyä nyt talouskriisistä huolimatta euroon ja euroalueeseen pääsemiseen. Samalla se antaa meille laajempia tavoitteita taloudenpitoon esimerkiksi inflaation kurissapitämisessä ja saavuttaa Maastrichtin sopimuksen asettamat kriteerit. Se pakottaa hallituksen itsekuriin.
– Maamme hallituksen on keskityttävä itse euro-tavoitteeseen ei niinkään toinen toistensa tekemisiin. Aivan kuten teimme matkalla Natoon ja Euroopan unioniin. Hallituksen keskeinen tavoite on juuri nyt toteuttaa hyvin suunniteltu eteneminen euroalueeseen. Mielestäni tässä edetään nyt hyvin.
Sanoitte aikoinaan tavoitteenanne olevan se, että Virosta tulee yksi tylsä pohjoismaa lisää. Haluatteko nyt, että Virosta tulee Suomen lisäksi toinen mallioppilas Euroopan unioniin sääntöjen noudattamisessa?
– No, haluan Viron noudattavan kurinalaista talouspolitiikkaa ja esimerkiksi tekevän tasapainoisia budjetteja. Ensimmäinen huoli on saada inflaatio kuriin, toinen on vartioida budjettialijäämää ja kolmas on budjettialijäämän pitäminen 3 % alapuolella. Tämä kaikki vaatii kuria.
Paavo Lipponen ja Gerhard Schröder vastaan virolaispoliitikot
Energiaturvallisuus ja energiayhteistyö Suomen ja Viron välillä puhutti ja koetteli viime syksyn kuluessa maiden välisiä suhteita. Etenkin Itämeren kaasuputkihanke on herättänyt tunteita. Itse asiassa tunteet ovat loiskuneet varsinaisena myrskynä Suomenlahdessa, eivätkä useat virolaispoliitikot ole sanojaan asiassa säästelleet.
Elokuussa 2008 lukuisat virolaispoliitikot arvostelivat kärkevästi Suomen ex-pääministeri Paavo Lipposta, jota verrattiin Saksan ex-kansleri Gerhard Schröderiin. Erityisen kuumina kävivät verkkolehtien kommentaattorit.
Ilveksen viesti Saksan exkanslerille on terävä ja kirpeä. Lipposta hän ei Pro Estonialle kommentoi tässä yhteydessä.
– Ongelma Itämeren kaasuputkihankkeessa on se erikoinen tapa, jolla se tuotiin julkisuuteen. Se oli poliittisesti tyhmää. Miksi hanke suunniteltiin ja valmisteltiin niin salassa Puolalta, Liettualta, Latvialta ja Virolta. Se aiheutti poliittista vahinkoa, eikä NordStream-yhtiö ole tehnyt mitään tämän vahingon korjaamiseksi, sanoo T.H. Ilves jälkikäteen.
– Saksan entinen liittokansleri on (Gerhard Schröder) sanonut, että sopimus on tehty kahden yksityisen yhtiön välillä. Anteeksi vain, mutta Gasprom ei ole yksityinen yhtiö, eikä ole koskaan ollut. Se on ministeriö. Kun entinen kansleri menee uuteen kaasuyhtiöön töihin ja alkaa piikitellä Viroa, niin se tekee asian hyvin vaikeaksi.
Ilves sanoo suoraan, että tässä yhteydessä on pidettävä mielessä Molotov-Ribbentrop -sopimuksen historia. Nyt tehtiin jälleen salainen sopimus ilman neuvotteluja Baltian maiden ja Puolan.
– Tämä on EU-oloissa todella suuri poliittinen virhe, eikä sen korjaaminen ole meidän asiamme.
Mitä tämän Saksan ja Venäjän energiayhteistyön takana sitten mielestänne on? Eikö ole liioiteltua verrata sitä aikamme Molotov-Ribbentrop -sopimukseen?
– No en minä tuota vertausta tekisi. Mielestäni vain on pidettävä tuo historia mielessä. Tuollainen salainen valmistelu oli välinpitämätöntä ja typerää.
Suomessa on vilauteltu mahdollisuutta saada kyseisestä putkesta myös liittymän kautta energiaa. Eikö tämä kiinnosta Viroa?
– Taloudellisesta näkökulmasta me emme tarvitse maakaasua. Kaasun käyttö lisäisi energiariippuvuutta Venäjästä ja sitä emme halua.
Kiinnostaako Viroa yhteistyö Suomen kanssa ydinvoiman tuottamisessa?
– En tiedä miten pitkälle se yhteistyö voi mennä. Suomi päättää itse ydinvoiman rakentamisestaan. Me harkitsemme eri mahdollisuuksia ja katsomme mitä tapahtuu esimerkiksi Ignalinan voimalalle.
– Lisäksi meillä on vakavaa kiinnostusta harkita virolaisen ydinvoimalain rakentamista, vaikka vielä ei ole mitään valmiita suunnitelmia. Jotain me kuitenkin aiomme tehdä, sitä ei kuitenkaan vielä poliittisesti päätetty.
Mikä Teidän suosikkivaihtoehto on lisäenergian saamiseksi?
– Jos minä saisin valita, niin pumppaisimme öljyä! Mutta vakavasti puhuen tulemme keskittymään uusiutuviin energialähteisiin. Ydinvoima on yksi vaihtoehto, mutta siitä ei ole vielä alkanut edes keskustelu.
Ettekö pelkää, että Viron vahvasti negatiivinen suhtautuminen Itämeren kaasuputkeen haittaa suhteita Saksan kanssa?
– Emme me ole sitä erityisesti vastaan, emme halua putken vain kulkevan alueemme halki.
