|
||||
|
Pro Estonian verkkolehti ja Viro-portaali www.viro.org | Lehti 1/2008 | Vähäisiä muistikuvia presidentti Lennart Merestä |
||||
Toimituksen Tilaus ja Linkit
Palaute
|
Lennart Meren syntymästä 29.maaliskuuta 79 vuotta Vähäisiä muistikuvia presidentti Lennart Merestä
Tarkoituksenani on kertoa joitakin henkilökohtaisia muistikuvia Viron vuonna 2006 edesmenneestä presidentistä Lennart Merestä. Kyseessä ei ole jonkinlainen historiikki tarkkoine ajankohtineen vaan joistakin osittain hyvinkin irrallisista tapahtumista varsin yleisessä mielessä. Tapaamiseni Meren kanssa rajoittuvat muutamaan harvaan kertaan, mutta kaikista niistä jäi muistiini jotakin muistamisen ja ehkä mainitsemisen arvoista. TEKSTI: Nikean
metropoliitta Johannes Varhaisin muisto liittyy Joensuun yliopistossa 1990-luvun alkupuolella pidettyyn kansallisten kielten historiaa ja tulevaisuutta pohtivaan seminaariin. Lennart Meri oli eräs puhujista. Hänen aiheenaan olivat suomalaisugrilaiset kielet. Hänen teoriansa oli, että suurin osa niistä häviäisi. Ilman Neuvostoliiton kukistumista olisi vain kahdella niistä ollut tulevaisuus: unkarilla ja suomella. Viron pelastukseksi koitui kommunistivallan loppu ja Viron itsenäisyyden palautuminen, mikä turvasi sen kielen elossa säilymisen unkarin ja suomen rinnalla. Luennon jälkeisessä keskustelussa hän mainitsi erään tanskalaisen kielitieteilijän aikanaan todenneen, että Pohjois-Venäjä on suomensukuisten kielten suuri hautausmaa. Meri teki luennoitsijana asiallisen, maltillisen ja vakuuttavan vaikutuksen. Ulkonaisesti hän jäi mieleeni todellisena herrasmiehenä ja luotettavana tiedemiehenä. Missä määrin hänen näkemyksensä osoittautuivat oikeiksi, sen tulee historia osoittamaan. Minulla ei ole pätevyyttä eikä edellytyksiä ottaa sinänsä kantaa Lennart Meren esittämiin teorioihin.
Tapaaminen Kuopiossa On yleisesti tunnettu asia, että hän oli uskollinen Suomen ystävä, joka myös presidenttivuosinaan hyvinkin usein yksityisesti kävi maassamme. Metropoliitta Ambrosiuksen juhliessa 50-vuotispäiväänsä Kuopion kaupungintalon suuressa salissa oli Meri Jyväskylän silloisen maaherran vieraana. Nämä kaksi tulivat yhdessä Ambrosiuksen juhlaan, jossa minullakin oli tilaisuus henkilökohtaiseen keskusteluun tuokion ajan hänen kanssaan. Siitä jäi mieleeni lähinnä se, miten suuresti hän arvosti maamme valtiovaltaa ja suomalaisia ystäviään. Hän toivoi erityisesti maittemme kulttuurisuhteiden ja niihin liittyvän yhteistyön myönteistä kehitystä. Nähdäkseni Meren osallistuminen noihin juhliin todisti varsin konkreettisesti siitä, mitenkä hän oli valmis vaalimaan ja vahvistamaan henkilösiteitä Viron ja Suomen välillä.
Meri Viron ortodoksisen kirkon tukena Kun Kun minut keväällä 1996 määrättiin Viron Konstantinopolilta aikoinaan saadun autonomian palauttamisen yhteydessä Viron Apostolisen Ortodoksisen Kirkon (EAÕK) metropoliitan sijaiseksi, sain useissa yhteyksissä kokea, että Lennart Meri oli monin tavoin tukemassa tehtävääni. Jo ensimmäisen tapaamisemme aikana hän ilmaisi kiitollisuutensa Ekumeenista istuinta kohtaan Viron ortodoksisen kirkon autonomian henkiin herättämisestä ja kansallisen Kirkon palautetusta yhteydestä Konstantinopoliin. Hänen ansiotaan oli myös se, että saimme mahdollisuuden neuvotella kirkollisesta tilanteesta sisäministeriön suojissa. Merkittävimmissä tapaamisissa oli läsnä myös Moskovan yhteyteen jääneiden venäläisten ortodoksiseurakuntien esimies piispa Korniili. Sisäministeri toimi teknisenä puheenjohtajana. Meri toivoi, että näin voitaisiin saada aikaan jonkinlainen myönteinen ratkaisu yhteistyön kannalta, mutta Korniilin asenne oli koko ajan täysin torjuva. Meren ansioita oli myös se, että saimme järjestää median tapaamisen ulkoministeriön lehdistöosastolla. Perusongelman ratkaisemiseen hän tosin ei voinut vaikuttaa toivomallaan tavalla, mutta meitä eri yhteyksissä mukana olleita suomalaisia eli minun ohellani nykyistä metropoliitta Ambrosiusta ja nykyistä Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) pääsihteeriä Heikki Huttusta presidentin tuki ja myötämielisyys rohkaisi varsin suuresti.
Taustatukea uudelle metropoliitalle Vuonna 1999 päästiin lopulta siihen, että Konstantinopolin Pyhä Synodi Viron kirkon kirkolliskokouksen esityksestä valitsi Nizzassa toimivan apulaispiispa Stefanoksen Viron kirkon metropoliitaksi. Presidentii Meren johdolla antoi valtiovalta vahvasti ja näkyvästi tukensa tälle ratkaisulle. Kun Stefanos juhlallisesti asetettiin virkaansa Tallinnan Kristuksen Kirkastumisen kirkossa, oli Meri pääministerinsä kanssa läsnä jumalanpalveluksessa ja antoi näin vahvan taustatuen kansallisen ortodoksisen kirkon uudelle esipaimenelle. Meren ansiosta kyseinen tapahtuma sai myös tiedotusvälineissä osakseen huomiota enemmän kuin muuten olisi ollut asianlaita.
Päivälliset patriarkan kunniaksi Kun Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos teki virallisen vierailun Viroon vuonna 2000, oli presidentti Meri suoraan ja epäsuorasti monin tavoin mukana tapahtumissa. Hänen ansiostaan viranomaiset tukivat teknisiä järjestelyjä varsin konkreettisesti mm. kuljetusjärjestelyissä ja turvatoimissa, Meren pyynnöstä Viron ulkoministeriö painatti ohjelmalehtisen koko vierailun järjestyksestä ja tapahtumista. Lentokentälle oli myös saatu eräänlainen pieni kunniakomppania. Kun Meri virka-asunnossaan tarjosi juhlaillallisen patriarkan kunniaksi, sain istua pöydässä hänen vasemmalla puolellaan. Näin meillä oli tilaisuus myös yksityisempään keskusteluun. Hänellä oli raskaat muistot ajasta, jolloin hän vanhempiensa mukana eli Siperiassa kotimaastaan karkoitettuna. Meren oli ilmeisesti vaikea unohtaa synnyinmaansa ja perheensä kokemia vääryyksiä.
Maarjamaan ristin ritarikunnan komentajamerkki Sain myöhemmin vielä parissa yhteydessä lyhyesti tavata Meren. Hän puhui aina lämpimästi minun sinänsä vaatimattomasta osuudestani Viron ortodoksien vaiheissa. Viron Helsingin suurlähetystössä sain aikoinaan huomata, että suurlähettiläätkin olivat saaneet kuulla vastaavia ajatuksia häneltä. Presidentti Meri myönsi minulle ulkonaiseksi tunnustukseksi sittemmin Terra Mariana- ritarikunnan komentajamerkin (Maarjamaa Risti II klassi). Koen sen tänäkin päivänä ikään kuin Lennart Meren henkilökohtaiseksi tervehdykseksi ja kiitokseksi. Olen kiitollinen siitä, että sain oppia tuntemaan tuon suuresti kunnioitetun virolaisen valtiomiehen, kulttuuripersoonan ja todellisen herrasmiehen sanan myönteisimmässä mielessä. Lennart Meren muisto elää monella taholla ja monien sydämissä.
|
|
||
