Pro Estonian verkkolehti ja Viro-portaali www.viro.org - Lehti 1/2006 - VIRON KANSAN SUURI SURU

  Verkkolehden
  aiemmat
  numerot

  Toimituksen
  yhteystiedot
  - Anna palautetta
     sivuista    

  Mediatiedot  

  Tilaus ja
  osoitteenmuutos
  - Tilaa Pro Estonia 
     tai muuta osoite
   

  Linkit
  - Nettivinkit Viroon

  Viro-järjestöjä  

  Palaute
   - Kerro mielipiteesi
    ja parannusehdo-
     tuksesi

Viron kansan suuri suru

Rakastettu Viron presidentti Lennart Meri kuoli aamuyöllä 14.03.2006 vaikean sairauden murtamana. Meren oma perhe; vaimo, kaksi poikaa ja tytär menettivät lämpimän isän. Viro menetti suuren valtiomiehen ja ajattelijan. Suomi menetti suuren ystävän, joka herätti kansassamme uudelleen rakkauden veljiimme ja sisariimme Suomenlahden eteläpuolella.

TEKSTI: MATTI NIIRANEN
KUVAT JA KUVATEKSTIT: ARI SIRVIÖ

Lennart Meri syntyi 29.03. 1929 Tallinnassa. Hän kävi koulua Tallinnassa, Pariisissa ja Berliinissä. Isä Georg oli diplomaatti ja kosmopoliitti. Hyvin turvallisissa merkeissä alkaneen lapsuuden katkaisi nuoruus, jonka Lennart joutui viettämään Siperiassa. 

Tuhansien muiden virolaisten tavoin Meren perhe kyyditettiin armotta Siperiaan vuonna 1941. Siellä Lennartin työksi tulivat perunankuorija ja metsätyöt. Kotiin Viroon Meret pääsivät palaamaan vuonna 1946. 

Tarton yliopistosta nuori Lennart valmistui pääaineenaan historia 24-vuotiaana vuonna 1953. Historiaa Meri ei kuitenkaan Neuvostoaikana päässyt tutkimaan tai opettamaan. Hän päätyi työskentelemään Vanemuisten teatteriin, Viron radioon ja mm. elokuva-alalle. 

Meri puhui viroa, suomea, venäjää, ranskaa, englantia ja saksaa. 

Hän kirjoitti suomalais-ugrilaisista kertovia teoksia, matkakertomuksia ja ohjasi dokumenttielokuvia, jotka tulivat kansainvälisesti tunnetuiksi. 

Meri lähti politiikkaan oikeastaan jo 1950- luvulla, silloisessa Neuvostoliitossa toisinajattelijan poliittinen ase oli taide. Tästä on toinen esimerkki mm. Tsekinmaan ex-presidentti Vaclav Havel. 

Avoimemmaksi Meren varsinainen poliittinen ura tuli 1980-luvun lopulla, kun hän lähti näyttävästi ja aktiivisesti mukaan Viron uudelleen itsenäistymiseen johtaneeseen Laulavaan vallankumoukseen. Se huipentui syyskuussa 1988 Tallinnan laululavalle, jonne kokoontui valtava määrä Viron kansalaisia. 

Lennart Meri toimi maansa ulkoministerinä 1990–1992. Suurlähettiläänä Helsingissä Meri työskenteli huhtikuusta lokakuuhun 1992 ja Viron uuden tasavallan ensimmäisenä presidenttinä 1992–2001. 

Vuosina 2002–2003 Meri oli Viron hallituksen edustajana Euroopan tulevaisuuskonventissa. Meren poliittisen elämäntyön merkittävimpiin saavutuksiin ja huippuhetkiin kuuluivat maan itsenäistyminen elokuussa 1991 ja maan Nato- ja EU-jäsenyyksien toteutuminen. 

Meren elämän alkuvaiheet ennen 1980-lukua selittänevät osittain sitä, miksi hänestä kehittyi niin suuri valtiomies, näkijä ja Viron kansaa yhdistävä tekijä. Toki hän karismaattisena henkilönä, älykkäänä ja terävänä kriitikkona ärsyttikin osaa virolaisista. 

Kaarlen kirkossa Tallinnassa Lennart Meren siunaustilaisuudessa istuessani aistin kuitenkin hänen olleen ennen kaikkea arvostettu henkilö ylitse puoluerajojen. Saman aisti tuona viikonloppuna Tallinnan kaduilla. Kysymyksessä olivat Viron itsenäisyyden ajan ensimmäiset valtiolliset hautajaiset. 

Seuraavassa kerromme Meren hautajaisista sanoin, mutta ennen kaikkea kuvin. Meren omat kirjat, hänestä tehdyt kirjat ja häneen puheensa puhuttelevat tulevaisuudessakin Viron kansaa. Ja montaa muutakin kansaa.

Katujen varsilla rakastetun presidentin viimeistä matkaa kunnioittivat virolaiset kansalaisjärjestöt omine lippuineen. Kaikki virolaiset ylioppilaskunnat olivat lähettän eet kunniavartiot hautajaissaattueen kulkureitin varrelle.

– Au Teile, Härra President! Kunnia Teille, Herra Presidentti! Presidentti Meren arkkua kuljettavan auton kaartaessa Kadriogista kohti Metsäkalmistoa Tallinnan satamassa olevat laivat soittivat sireenejään ja Naton hävittäjät suorittivat ylilennon.

Viron presidentinviraston talon eteen oli kokoontunut runsaslukuinen kutsuvierasjoukko. Kuvassa vasemmalta lukien Suomen opetusministeriön entinen kansliapäällikkö Jaakko Numminen, Pro Estonia -lehden päätoimittaja Matti Niiranen ja Viron entinen pääministeri Juhan Parts.

Virossa oli valtiollisten hautajaisten vuoksi kohotettu yleistä valmiustilaa. Maan rajoilla oli tiukennettu turvatarkastuksia ja Tallinnaan oli komennettu maakunnista poliiseja. Poliisit olivat näkyvästi järjestystä valvomassa. Kaupungissa oli hautajaisviikonloppuna tavallista rauhallisempaa.

Lennart Meren arkku kulki Kaarlen kirkosta läpi Tallinnan Kadriorgiin ja edelleen metsäkalmistoon. Kymmenet tuhannet virolaiset seurasivat katujen varsilla presidenttin sä viimeistä matkaa halki pääkaupungin.

Presidentti Meren viimeistä matkaa Kaarlen kirkosta Presidentin virkataloon ja edelleen Metsäkalmistoon suojasivat Viron armeijan kunniakkaimpia perinteitä vaalivan Erillisen vartiopataljoonan (Üksik-Vahipataljon) kunniakomppania. Palveleminen tässä Presidentin kaartina tunnetussa joukko-osastossa on jokaisen virolaisen asevelvollisen haave. Mutta vain harvoille suodaan etuoikeus palvella tässä valioyksikössä.

Lennart Meren arkkua kuljettavan auton edellä kulki lippulinna, jossa oli yhdeksän Viron sinimustavalkoista lippua kuvaamassa Meren yhdeksää vuotta presidenttinä.

Lennart Meren hautajaispäivänä, sunnuntaina 26. maaliskuuta oli Virossa suruliputus. Virolaiseen tapaan lippuihin oli liitetty musta surunauha.
 
Kaarlen kirkon kirkkomaa täyttyi kansalaisten tuomista kynttilöistä ja kukista.

Viron valtion Suomea kohtaan osoittamasta suuresta arvostuksesta kertoo se, että välittömästi Viron presidentin Arnold Rüütelin puheen jälkeen Suomen valtiovallan tervehdyksen esitti presidentti Tarja Halonen. Halosen viroksi esittämä tervehdys kosketti silminnähden presidentin virka-asunnon pihalle kokoontuneita virolaisia. 
– Jää hyvästi rakas ystävä, päätti tervehdyksenä presidentti Halonen.

Lennart Meren arkun jäljessä kulkivat Viron Tasavallan Presidentti Arnold Rüütelin johdolla Meren perhe, sukulaiset ja kutsuvieraat kohti Kadriorgin linnaa, jossa pidettiin Meren muistotilaisuus kutsuvieraille omaisten jatkaessa matkaa kohti Metsäkalmistoa. Meri haudattiin lähiomaisten läsnä ollessa Viron kansallisrunoilijan Lyydia Koidulan haudan lähelle.