|
||
|
Pro Estonian verkkolehti ja Viro-portaali www.viro.org - Lehti 1/2005 - PÄÄKIRJOITUS |
||
Toimituksen Tilaus ja Linkit
Palaute
|
Yhteistä kulttuuria, politiikkaa ja taloutta?  Virolla
on ollut 13,5 vuotta kestäneen uuden itsenäisyytensä aikana jo 11
hallitusta. Hallitusten keski-ikä on siis lyhyt, vain reilu vuosi.
Pitkäaikaisin pääministeri Mart Laar on tosin istunut virassa
viidettä vuotta (1992-94 ja 1999-02).
Tämän lehden mennessä painoon istuvan pääministerin Juhan Partsin oikeusministeri sai riikikogulta epäluottamuslauseen. Käytännössä yksikään kansanedustaja ei äänestänyt luottamusta ministerille. Parts jätti eroanomuksensa maaliskuussa, miltei tasan kaksi vuotta sen jälkeen kun hän astui virkaansa. Viron lyhyet hallituskaudet muistuttavat Suomen tilannetta itsenäisyytemme alkuvuosina. Tosin meilläkin siirryttiin vasta 1980-luvulla Suomessa vaalikauden mittaisiin hallituksiin. Kalevi Sorsan IV hallitus istui 1983–87 ja Harri Holkerin hallitus 1987–91. Mutta onhan tälle vaalikaudelle Suomessakin mahtunut jo kaksi kabinettia: Jäätteenmäen muutaman kuukauden yritys tosin on monelta jo unohtunut. Virossa puoluekenttä on vähitellen vakiintunut, mutta edelleenkin puolueiden kannatus heittelehtii yllättävän paljon yllättävän lyhyessä ajassa. Monesti on ollut kysymys jonkun yksittäisen poliitikon suuresta suosiosta, joka on sitten heijastunut koko puolueen kannatukseen. 1990-luvun alussa (ja osin vieläkin) puolueet syntyvät maahan muutamien suosittujen ihmisten ympärille, aatteet olivat kansalaisten silmissä ilmeisesti hieman epämääräisesti taustalla. Nyt riikikogussa on kuusi puolueryhmää, mutta peräti 9 ryhmiin kuulumatonta kansanedustajaa. Ryhmien ulkopuolisten edustajien määrä on suhteellisen suuri (kansanedustajia on yhteensä 101), mutta silti voi olla rohkeaa ennustaa, että Viron puoluekenttä etsii vielä muotoaan. Hyväksi esimerkiksi epävakaudesta kuitenkin kelpaa mm.se, että lyhyessä ajassa Juhan Partsin oikeistolaisen Res Publica-puolueen kannatus on romahtanut. Henkilöihin liittyvät poliittiset skandaalit ovat Virossa yleisiä. Edgar Savisaarta on epäilty korruptiosta. Nyt taas korruption kimppuun vimmalla käynyttä oikeusministeri Ken-Marti Vaheria syytetään neuvostoaikaisista otteista. Mart Laarin puhuttiin käyvän hämäriä asekauppoja. Partsin hallituksen puolustusministeri Margus Hanson kohautti kadottamalla salaisia papereita, samoin kuin huippusuosittu ulkoministeri Kristiina Ojuland. Viron poliittista epävakautta voi ymmärtää monestakin syystä. Maassa on tapahtunut valtava muutos sitten vuoden 1990. Koko talousjärjestelmä on muuttunut: suoraan kommunismista yltiöliberaaliseen markkinatalousjärjestelmään. Tuloerot ovat kasvaneet. Keskiluokka on vaurastunut, mutta samalla moni on köyhtynyt entisestään. Entisiä neuvostomiehittäjiä tai heidän jälkeläisiään on jäänyt maahan runsaasti, monet heistä on vailla minkään maan kansalaisuutta. Maaseutu syrjäytyy. Markkinavoimat jylläävät. Edellä mainittuun viitaten on epäilemättä ilmeisen vaikeaa synnyttää yleispuoluetta, joka saisi laajan ja vakaan kannatuksen. Nähtäväksi jää yhdistyvätkö nykyiset puolueet jatkossa suuremmiksi yleispuolueiksi vai jatkuuko nykyinen epävarmuus. Päätoimittaja Matti
Niiranen |
 |
