|
||
|
Pro Estonian verkkolehti ja Viro-portaali www.viro.org - Lehti 4/2004 - PÄÄKIRJOITUS |
||
Toimituksen Tilaus ja Linkit
Palaute
|
Gibraltarista Tallinnaan on suora yhteys  Joitain
vuosia sitten esitettiin vakavissaan tunneliyhteyden rakentamista
Suomenlahden alitse yhdistämään Helsinki ja Tallinna. Idean isät ottivat
tunnelin vakavissaan. He ennustivat, että Helsingistä ja Tallinnasta
kehittyy kaksoiskaupunki, joiden välillä esimerkiksi työpaikkaliikenne
olisi vilkasta ja joiden infrastruktuurit kasvavat vähitellen yhteen.
Päättäjien, median ja suuren yleisön keskuudessa tunneliidea sai osakseen lähinnä myötätuntoista hymähtelyä. Kulman takana asialle naureskeltiin avoimesti. Joku irvileuka jopa keksi tunneli-ideaa ajaneelle yhdistykselle liikanimen "umpitunneliyhdistys". Tunnelia ryhdyttiin ideoimaan jo paljon ennen Viron EU-jäsenyyttä. Nyt ajatus tuntuu jo jonkin verran järkevämmältä. Onhan Viro mukana EU:ssa ja Baltian maat saavat varmasti jossain vaiheessa unionilta tuntuvaa rahoitusta Via Baltica tieyhteyden rakentamiseen ja korjaamiseen. Anomukset tiehankkeesta on jo jätetty ja asiaa lobataan Brysselin käytävillä ugrilaisbalttilaisella tarmokkuudella. EU:lla on nyt esteetön oma maa-alue Gibraltarin salmesta Tallinnan satamaan. Ahtain aukko tässä maayhteydessä on Liettuan ja Puolan välinen 103 kilometrin pituinen rajakaistale. Monelle kansakoulunsa 20 vuotta sitten käyneelle tämä tieto on varmaan edelleenkin häkellyttävä. Juho Kusti Paasikivi kehotti aikanaan kansalaisia katsomaan karttaan ja tunnustamaan tosiasiat. Tosiasia on se, että kaikista vahvuuksistaan huolimatta Helsinki on maantieteellisesti huonommassa asemassa kuin Tallinna. Liikenne Suomenlahden ylitse käydään edelleen vesiteitse, niin kuin on tehty vuosituhansien ajan. Nyt mittakaava on kuitenkin saavuttanut sellaiset suhteet, että saasteille herkkä Suomenlahti on auttamattomasti ylikuormittumassa. Suurin uhka Suomenlahdelle ovat massiiviset öljytankkerit, varsinkin kun jääolosuhteet arktisissa olosuhteissamme tuovat lisäriskejä. Toivottavasti tämä talvi sujuu jälleen onnettomuuksitta. Ja toivottavasti Venäjä saadaan aidosti sidottua mukaan Suomenlahden suojeluun. Tunneli on maallikkojärjellä ajatellen edelleenkin utopistinen (ei toteudu meidän elinaikanamme). Ovathan väkimäärät alueellamme aivan toista luokkaa kun esimerkiksi Englannin kanaalin ympäristössä. Toisaalta mitään ei pidä tyrmätä suoralta kädeltä hulluutena. Moni järjettömänä pidetty ajatus on muuttunut vuosikymmenten saatossa järkeväksi ja täysin mahdolliseksi. Helsingin ja Tallinnan tiivistyvästä yhteistyöstä kerrotaan laajemmin verkkolehden erillisessä artikkelissa sekä Pro Estonia -lehdessä sivuilla 10-11. Ensimmäinen matkani nuorena lehtimiehenä Viroon osui vuoteen 1987. Silloin Suomenlahden jäissä puski eteenpäin Georg Ots, jolla tulin matkustaneeksi lukemattomia kertoja. Se oli mielestäni hyvä laiva. Ei laiva sinällään hääppöinen ollut, mutta se jätti paljon mukavia muistoja mieleeni. Muistoista parhaat liittyvät Viron itsenäistymisvaiheeseen. Kerran matkasin "Otsilla" haastattelemaan silloista Korkeimman neuvoston puhemiestä Arnold Rüüteliä, joka oli juuri palannut Baltian maiden johtajien kriisikokouksesta Vilnasta. Paluumatkalla sain jopa vierailla Georg Otsin komentosillalla. Minusta se matka oli loistojuttu! Aika kultaa muistot. Ensimmäisiltä matkoiltani Tallinnaan jäivät mieleeni myös Tallinnan keskustan rapistuneet puuröttelöt, huonosti hoidettu vanha kaupunki ja Lasnamäen rapistuneet, mutta massiiviset neuvostotyyliset kerrostalot. Ostoksilla käytiin Kaubamajassa. Tosin sieltä ei ollut mielestäni mitään ostettavaa, ellei sitten halunnut viedä jotain hauskaa kesämökille. Kuoppaiset tiet, Volgat ja Ladat, vinkuvat raitiovaunut, tunkkaiset hotellihuoneet ja mm. yrmeä venäläinen palvelu ovat myös noilta vuosilta kaupungin ulkoisista kuorista muistoissani päällimmäisinä. Tämän päivän Tallinnassa käydessään huomaa sen, kuinka ällistyttävän suuri muutos on tapahtunut verraten lyhyessä ajassa - niin asenteissa kuin konkreettisessa infrastruktuurissakin. Kahdeksantoista vuotta ei ole valtion infrastruktuurin kehittämisessä järin pitkä aika. Viro ei kuitenkaan aloittanut kehitystään täysin tyhjästä kun se itsenäistyi uudelleen elokuussa 1990. Vaikka Stalin ja myöhemmät neuvostojohtajat yrittivät tuhota virolaisen sivistyneistön ja kansan moraalin, niin siinä ei onnistuttu. Viron kansa ja valtio ovat nousseet jo nyt uuteen kukoistukseen. Sosialismin jättämät rakenteet on nyt suurelta osin siivottu. Ja vaikka paljon on vielä tehtävänä ja paljon on köyhyyttä, niin on jotain, joka antaa uskoa parempaan. Vapaus on väkevä voima, joka luo pohjaa uudelle Virolle. Nyt Tallinnaa rakennetaan uusin ja avoimin mielin. Silti vanhaa kaupunkia kunnioitetaan ja vaalitaan. Tallinnaa rakennetaan nyt niin rohkealla otteella, että se ei Helsingissä olisi mahdollista. Pro Estonia -lehden sivuilla 6-7 ja tämän verkkolehden erillisessä artikkelissa kerromme Tallinnan rakentamisesta ja peruskorjaamisesta suomalaisen SRV Yhtiöiden ja sen virolaisen tytäryhtiön näkökulmasta. Päätoimittaja Matti
Niiranen |
 |
