TEKSTI: Marjukka Patrakka  Kuvat: Ari Sirviö

Kirjallisissa lähteissä Tartto mainitaan jo 600 jKr. Kaupungin nimi on viroksi Tartu, saksaksi ja ruotsiksi Dorpat. Kaupunki sijaitsee Tallinnasta 150 km kaakkoon. 

Tarton sydämen valtasuoni on Emajoki. Parhaillaan rakennetaan uutta siltaa, monen entisen ylitysväylän lisäksi. Kerätään myös rahaa kivisiltaan, halutaan rakentaa kopio venäläisten räjäyttämästä sillasta. Pienoismalli on nykyisen sillan luona. Joella oli sunnuntaina 4.5. soutukilpailut, kaunis sää oli tuonut paljon katselijoita silloille ja rannoille. 

Tuhatvuotinen historia 

Tartto oli alkuaan linnoitus, jonka Kiovan ruhtinas Jaroslav Viisas tuhosi 1030 ja rakennutti uuden linnoituksen. Virolaiset valloittivat sen 1061. Saksan kalparitarit tulivat 1224 ja Aleksanteri Nevskin poika Dimitri tuli Novgorodista 1262. Vuonna 1280 Viro liitettiin Hansaliittoon. Sodat ja vieraat valloittajat tulivat vuosisadasta toiseen. 1625 tulivat ruotsalaiset ja 1704 venäläiset. 

Neuvostoliiton miehitys oli kova isku Virolle. 20.8.1991 Viro julistautui itsenäiseksi ja Tarton Tuomimäellä nostettiin maan sini-musta-valkoinen lippu salkoon, sen moni näki televisiosta. 

Tarton väkimäärä on 100 000, kun se pienimmillään oli 21 vuonna 1721. Vuonna 1789 asukkaita oli 3421 ja 1900 jo 40 000. Kaupungissa on paljon teollisuutta, tärkeimpänä elintarvikejalostus.

Johanneksen kirkon korkeuksiin kurottava torni on jyhkeä.

Kirkkoja, yliopisto, patsaita 

Tartosta näkee, että se on historiallinen kaupunki, mutta myös nykyaikainen. Pienellä kävelyretkellä voi nähdä muinaislinnan vallia ja keskiaikaisen kaupungin muuria sekä uusia lasisia liiketaloja. Me suomalaiset asuimme Tampere-talossa, jossa toimii Tampereen kaupungin kulttuurikeskus ja pieni majatalo. Talo on peräisin 1700-luvulta. 

Miltei vastapäätä on valtava Johanneksen kirkko, goottilaista tyyliä 1300-luvulta. Punatiilikirkko on kunnostettu ja vihitty uudelleen käyttöön 2005. Erikoisuutena on tuhat terrakottaveistosta. Kauempana ovat tuomiokirkon rauniot. Kirkkoa alettiin rakentaa 1200-luvulla ja se valmistui 1400-luvulla. Liivinmaan sodassa kirkko tuhottiin ja tulipalo täydensi tuhoa 1624. Vuonna 1807 kirkon kuoriosaan rakennettiin yliopiston kirjasto. Vironkielinen Raamattu ilmestyi 1739. 

Majapaikkamme nurkan takana on upea pylväskoristeinen yliopiston päärakennus vuodelta 1809. Kustaa II Aadolf perusti yliopiston 1632, mutta vasta 1919 opetus tuli vironkieliseksi. Vuonna 1980 määrättiin opinnäytteet kirjoitettavaksi venäjäksi. 

Viron laulujuhlat alkoivat Tartossa 1869, seuraavana vuonna perustettiin teatteri Vanemuine, nykyinen teatteritalo valmistui 1918. Tartossa on kunnioitettava määrä museoita alkaen lelumuseosta ja päätyen KGB:n kidutusselleihin. 

Sunnuntai-illansuussa meitä istui muutama yliopiston kahvilan pihalla suuren puun alla rauta- aidan lomitse kauniisti kunnostettuja yliopiston rakennuksia ihaillen ja leivoksia maistellen. Kulttuurin kuiskeen voi kuulla! 

Kasvitieteellisessä puutarhassa kasveja on yli 6000 lajia.

Patsaiden kaupunki 

Tartossa on näyttäviä patsaita. Hauskin lienee kaksoispatsas isä ja poika, jotka ovat kävelykadulla ilkosillaan. Taiteilija Ülo Õun siinä 1,5-vuotiaan poikansa kanssa kävelee – poika on miltei isän mittainen, mutta lapsenmallinen. Kustaa II Aadolf on saanut tuhotusta patsaastaan kopion. Kaksi Wildeä istuu keskustelemassa entisen kirjapainon edessä. Irlantilainen kirjailija Oscar Wilde ja virolainen kirjailija Eduard Wilde eivät todellisuudessa koskaan kohdanneet. Patsas on yksi suosituimpia kuvauskohteita. 

Maanantaina ennen seminaarin alkua ehdimme käydä kasvitieteellisessä puutarhassa, joka on näkemisen arvoinen. Maasto vaihtelee, kukkivat tulppaanit, kylmänkukat ja pikarililjat hivelivät silmää kauneudellaan. Mangolia kurotti kukkivaa oksaansa näkyviin. Puutarhaan on tuotu paljon kasveja Kaukasukselta ja Siperiasta, kasveja on yli 6000 lajia. Viron paksuin tammi uhkui 426 sentin ympärysmittaansa. Veistokset on sijoitettu taidolla. 

Tarton kauneus on lumoava. Vanhat tyylikkäästi entisöidyt talot vaaleissa väreissään kevään vihreydessä kirsikoiden ja tuomien kukkiessa toi meille kaikille hyvän olon. Niin monta kertaa kuului lause: ihanaa, että Viro on itsenäinen! Jotkut muistelivat käyntiään Tartossa 1968. Joku kertoi tutkijavanhempiensa surreen virkaveljien kohtaloa, ensimmäinen puhelinsoitto tuli vasta 1959. 

Virolaiset kiittivät vieläkin presidentti Urho Kekkosta, kuinka hän käynnillään 1964 rohkeasti kysyi nimeltä useita professoreita. Lähtöillallisille jo osa heistä löytyi – muutamat saivat sitten virkansa takaisin. Joku oli ollut kioskimyyjänä, joku elätti itsensä marjojen poimimisella. 

Nykyisin yliopistossa työskentelee 172 professoria, 700 tutkijaa, opiskelijoita on 18 000. 

Tartossa on myös Sotilasakatemia, Baltian upseerit koulutetaan siellä. 

Suomalaiset muistanevat tämän kaupungin parhaiten vuonna 1920 Suomen ja Neuvosto- Venäjän kesken solmitusta Tarton rauhasta. 

Seminaarin anti 

Pidimme kokoustamme Tampere- talon kellarikabinetissa. Meitä oli 20 kirjoittajaa, virolaisia ja suomalaisia. Esittelimme aiheitamme. Tekeillä oleva kirja käsittelee kolmea ortodoksista pientä itämerensuomalaista kansaa: inkerikkoja, setukaisia ja vatjalaisia. Aiheet ovat arkeologiasta uskontoon ja musiikkiin, joten näkökohtia on monia. Minulle uutta oli tieto setukaisten ja mordvalaisen laulutavan yhtäläisyydestä, joka ei ole venäläistä perää. Setukaisten ja vatjalaisten yhteydet arkeologian keinoin löydettyinä ovat kiinnostavia. Innostuneita olemme kaikki, mutta kieltämättä on haikea totuus, että kirjasta tulee kyseisten kansojen muistokirja. Ne eivät säily, vain setukaisilla Viron puolella on mahdollisuus. Minulle annettu aihe on: Inkerikkojen mahdollisuudet; olen jatkanut otsikkoa: uutteran kansan viimeinen koitos. 

Lähtöaamuna olin kävelyllä ja lopuksi käväisin ortodoksikirkossa ristimässä ja sytyttämässä pienoisia punaisia tuohuksia tuonilmaisiin, toiselle maalle, menneiden inkerikkojen, vatjalaisten ja setukaisten muistoksi. Muistin monia Annoja, Marioita, Jevdokioita, Ivaneita ja muita. Munia, piirakoita ja tuohuksia oli tuotu siunattavaksi. Oli itäisen ortodoksikirkon vainajien pääsiäinen.