|
|||||||||||||||
|
Pro Estonian verkkolehti ja Viro-portaali www.viro.org - USKONTO JA EKUMENIA - SOTILAIDEN MUISTOKIRKKO TORISSA |
|||||||||||||||
Toimituksen Tilaus ja Linkit
Palaute
|
Tuntematon nähtävyys Pärnumaalla Sotilaiden muistokirkko Torissa Sinnikäs jälleenrakennustyö jatkuu
Teksti: Eero Hankala Kristillisten seurakuntien toiminta ei ollut Neuvosto-Virossa helppoa. Erityisen vaikeata se oli jos ei omaa kokoontumispaikkaa ollut käytettävissä. Osa kirkoista oli sodassa tuhoutunut tai otettu johonkin arkipäiväisempään käyttöön, ja papisto hävitetty. Jäljelle jääneille iäkkäille seurakuntalaisille todettiin yksivakaan: ”Kun ei ole seurakuntaakaan niin ette tarvitse kirkkoakaan.” Näin oli Torissakin. Jo vuonna 1544 perustettu seurakunta oli kestänyt monet raskaat koettelemukset ja kirkon ryöstöt, kuten Suuren Pohjansodankin aikana, kunnes lähes 50 vuotta kestänyt neuvostomiehitys oli tappaa seurakunnan toiminnan lopullisesti. Torin kihlakunnan viimeisin kirkko valmistui 1854, mutta toisen maailmansodan aikana syksyllä 1944 saksalaiset polttivat sen. Seurakunta jäi raunioineen odottamaan parempia aikoja. Sodan jälkeen kirkkoa kyllä yritettiin paikallisen väen toimesta kunnostaa, mutta neuvostovalta kielsi jälleenrakentamisen. Torin tiemestari sai jopa käskyn hajottaa rauniot ja jauhaa kivet maantiesepeliksi. Hän jätti kuitenkin käskyn täyttämättä. Kirkon raunioita käytettiin jonkin aikaa jopa ampumaratana.
Veteraanit uhkana miehittäjille Vapaampien tuulien alkaessa puhaltaa 1980-luvun lopulla perustettiin Torin kihlakunnan muinaismuistoyhdistys. Yhdistyksen puheenjohtaja Jüri Kasken johdolla aloitettiin kirkon jälleenrakennus. Ensiksi talkoilla kaadettiin muurien sisäpuolelle kasvaneet puut ja raivattiin rauniot puhtaaksi. Kirkosta, joka itsekin oli sodan uhri, haluttiin tehdä pyhäkkö, joka olisi myös toisen maailmansodan uhrien muistopaikka. Näissä merkeissä suunniteltiin Torissa järjestettäväksi virolaisten sotaveteraanien ensimmäinen sodan jälkeinen kokoontuminen kesällä 1990. Tapahtumaan odotettiin kaikkia veteraaneja, jotka ”pitivät pyhänä Viron tasavallan puolesta kaatuneitten muistoa”. Riippumatta siitä, missä joukoissa olivat taistelleet. Tämä koski myös Suomen jatkosodassa JR200:ssa palvelleita. Kirkon ulkoseinällä oli tarkoitus paljastaa muistolaatta toisen maailmansodan uhreille. Kokoontuminen kuitenkin estyi, kun Moskova kielsi sen fasistisena tapahtumana. Ja vielä varmemmaksi vakuudeksi Toriin lähetettiin muutamaa päivää ennen kokoontumista suuri määrä laskuvarjojääkäreitä, panssaroituja kuljetusajoneuvoja, tankkeja ja taisteluhelikoptereita. Muistolaatta paljastettiin myöhemmin syksyllä vaatimattomammin menoin. Veteraanitapaaminen puolestaan järjestettiin Torissa vasta vuonna 1994. Vuonna 2001 Torin kirkko nimettiin virallisesti Viron sotilaiden ja toisen maailmansodan uhrien muistokirkoksi.
Tuloksena ainutlaatuinen muistokirkko Kirkon rakennustyöt ovat edenneet hitaasti alkuaikojen rakennusmateriaalipulan ja jatkuvan rahanniukkuuden vuoksi. Kirkon rakennustyön koordinointia ja varojen keräämistä varten on Virossa perustettu Torin kirkon jälleenrakentajien yhdistys (Tori Kiriku Taastajate Ühendus). Kirkko on saanut jo seinät, katon ja lattian. Kirkkosali lämpiää maalämmöllä. Nyt on kiireesti saatava myös ulkoseinien rapautuminen estettyä ja rakennettua sadevesiviemäröinnit perustuksen ympäri. Sisältä puuttuu vielä mm. kalustus ja kalleimpana puutelistalla on urut.
Torin kirkko on ulkoa tyypillinen 1800-luvun kirkkorakennus. Sisältä sen sijaan löytyy paljon ainutlaatuista symboliikkaa. Erikoinen alttari koostuu kolmesta, eri puolilta Viroa tuodusta myllynkivestä. Leipäviljaa jauhaneet kivet symbolisoivat virolaisten kohtaloa ja kärsimyksiä, kulkua historian rattaiden, kuten myllynkivien, välistä. Alttarin sivuilla on mahtavat tulipylväät. Massiivisella tammipuisella alttariristillä on kuvanveistäjä professori Mati Karminin muotoilema krusifiksi. Kirkon seinillä on Vapaudenristin ritareiden sankaritauluja ja sivulaivassa kolumbaario. Tukea tarvitaan jatkuvasti Torin evankelisluterilainen seurakunta on nykyisin viralliselta nimeltään Torin Pyhän Yrjön seurakunta ja kirkko vastaavasti Torin Pyhän Yrjön kirkko. Pyhä Yrjö on mm. sotilaiden ja partiolaisten suojeluspyhimys. Tällä teemalla Torin kirkon viereen pystytettiin kansalaiskeräyksellä rahoitettu, kuvanveistäjä Karminin tekemä patsas ”Pyhän Yrjön kamppailu lohikäärmeen kanssa”. Tämä Viron ensimmäinen ratsastajapatsas on omistettu vapaussodan voitolle ja Viron jälleenitsenäistymiselle. Torin kirkko on keskeneräisyydestään huolimatta ollut monen valtakunnallisen juhlan keskus. Torista mm. lähetetään vuosittain matkaan elävä tuli kaikkialle valtakuntaan Yrjön päivänä ja Voitonpyhänä.
Kirkon rakentamisen myötä seurakunta heräsi henkiin, toiminnan rahoitus vain on jatkuva ongelma. Virossa ei ole kirkollisveroa ja seurakunnan tulot muodostuvat vapaaehtoisista jäsenmaksuista ja avustuksista. Torin seurakunnassa on maksaneita jäseniä n. 140 ja heistäkin suuri osa varsin iäkkäitä. Neuvostoaika jätti aukon keskiikäisten ryhmään. Toivo on nuorissa, jotka ovatkin innolla osallistuneet pyhäkoulutoimintaan. Koska seurakunnan tulot ovat lähes olemattomat, on ulkopuolinen apu ensiarvoisen tärkeää. Yksi pitkäaikaisista ja säännöllisistä avustajista on ollut Helsingin Töölön evankelisluterilainen seurakunta Suomesta. Töölön seurakunta on ottanut Torin Pyhän Yrjön seurakunnan ystävyysseurakunnakseen ja avustanut säännöllisesti papin palkkauksessa ja kirkon jälleenrakennustyössä sekä järjestänyt erilaista koulutusta ja virkistystoimintaa torilaisille.
|
|
|||||||||||||
Euroopankin
mittapuussa ainutlaatuinen sotilaiden ja toisen maailmansodan uhrien
muistokirkko löytyy Pärnujoen rannalta pienestä lounaisvirolaisesta
Torista. 
