Verkkolehden
  aiemmat
  numerot

  Toimituksen
  yhteystiedot
  - Anna palautetta
     sivuista    

  Mediatiedot  

  Tilaus ja
  osoitteenmuutos
  - Tilaa Pro Estonia 
     tai muuta osoite
   

  Linkit
  - Nettivinkit Viroon

  Viro-järjestöjä  

  Palaute
   - Kerro mielipiteesi
    ja parannusehdo-
     tuksesi

Tapahtumia pitäisi arvioida aikakauttansa vasten.

”Mitkä olivat Pätsin
vaihtoehdot?” kysyy
presidentin pojanpoika

– Minulla ei ole kaapissa sellaisia luurankoja, joista pitäisi tehdä kompromisseja. Siksi minusta ei taida olla poliitikkojen joukkoon, ironisoi Matti Päts ja kuittaa siten asian kyselijöille, jotka ovat houkutelleet häntä isoisänsä jäljille – Viron ”toisen tasavallan” presidenttikilpaan. Taustalla oikealla presidentti Konstantin Pätsin virallinen valokuva. 

Martti Turtolan kirja herätti Virossa keskustelua jo ennen ilmestymistään lähinnä työnimensä takia.

Turtola käytti kirjoittamisvaiheessa kirjasta työnimeä ”Konstantin Päts – sankari vai konna”.

Vastalauseita ei tarvinnut kauaa odottaa. Kirjan lopullinen nimi on muuttunut, mutta teema on paljolti säilynyt ennallaan.

Teksti: Professori Jarmo Virmavirta

Turtolan kirjan on lukenut myös presidentti Konstantin Pätsin pojanpoika Matti Päts, joka isoisänsä mukana joutui neuvostoliittolaisten kyydittämäksi vuonna 1939. Hänen matkansa alkoi perheen Kloostrimetsän kodista 30.7.1940, jossa myös presidentin poika Viktor perheineen asui.

– Matkustimme Virosta presidentin salonkivaunussa, ei tavallisessa matkustajavaunussa kuten Martti Turtola kertoo. Leningradissa meille tarjottiin illallinen hotelli Astoriassa”, muistelee Matti Päts.

Myöhemmin perhe siirrettiin Uhan kaupunkiin Uralille. Siellä aikuiset vangittiin ja lapset joutuivat lastenkotiin. Presidentin pojanpojista nuorempi kuoli nälkään. Matti selviytyi ja tuntee siis Neuvostoliittoa ja venäläisiä ruohonjuuritasolta. Hän hallitsee myös hyvin venäjän kielen.

Matti Päts pääsi takaisin Viroon vuonna 1946, kävi koulun loppuun, opiskeli sähköinsinööriksi ja juristiksi. Nyt hän on Viron patenttiviraston pääjohtaja. Varsinaisesti hän ei ole ryhtynyt politiikkaan, vaikka olikin viime presidentinvaaleissa ehdokkaiksi mainittujen joukossa.

– Minulla ei ole kaapissa sellaisia luurankoja, joista pitäisi tehdä kompromisseja. Siksi minusta ei taida olla poliitikkojen joukkoon, ironisoi Matti Päts.

Kommunistit olivat taitavia psykologeja 

Matti Pätsin mielestä Turtolan kirja kuvastaa tänä päivänä hyvin yleistä muodollisjuridista suhtautumista tapahtumiin Virossa toisen maailmansodan kynnyksellä. Ei pystytä kuvittelemaan, millaisissa oloissa kaikki se tapahtui, mikä esimerkiksi Viroa kohtasi.

– Tosiasia tietenkin on, että Konstantin Päts suostui allekirjoittamaan asiapapereita, joita tämän päivän katsannossa hänen ei olisi pitänyt allekirjoittaa, sanoo Matti Päts. Mutta on täysin mahdotonta kuvitella, millaiset olivat isoisäni poliittiset ajatukset hänen näin toimiessaan. Toimia pitäisi arvioida sen ajankohdan taustaa vasten, jossa ne tapahtuivat.

Matti Päts muistuttaa siitä, että venäläiset kommunistit olivat erittäin taitavia petkuttajia, miksei myös psykologeja.

– Tiedossa ei ole, mitä Andrej Zhdanov lupasi tai mitä uhkavaatimuksia hän esitti Konstantin Pätsille heidän kahdenkeskisessä tapaamisessaan.

– Todennäköisenä voi pitää, että jonkinlaisia uhkavaatimuksia esitettiin, ellei hän toimisi halutulla tavalla. Ja varmana voi pitää, että häntä myös petkutettiin, päättelee Matti Päts oman neuvostokokemuksensa perusteella. Mitä todennäköisintä on, että uhkaus tuhota perheen jäsenet kuului Zhdanovin keinoihin.

Matti Päts muistuttaa siitäkin, että Konstantin Pätsin kunto ei ollut kovinkaan hyvä. Hänellä oli kihti ja sokeritauti. Elämänura oli menossa pilalle ja hän saattoi olla moraalisesti poikki, koska mitään ulospääsyä tilanteesta ei näyttänyt olevan.

Viro on Venäjän valtatiellä Eurooppaan

Se kuitenkin on muistettava, ettei Viron puolustusvoimia täysin laiminlyöty. Asetilauksia oli tehty, mutta ne eivät ehtineet perille siitä syystä, että toimittajilla oli paljon muitakin tilauksia Euroopan alkaessa valmistautua sotaan.

Niin Laidoner kuin Päts tiesivät, ettei Virolla ollut oikeastaan ollenkaan hyviä vaihtoehtoja. Neuvostoliiton ja Saksan välinen sota oli huono, mutta niiden yhteisymmärrys oli ehkä vieläkin huonompi Virolle.

– Viron ongelman ydin on maantiede, sanoo Matti Päts. Viro on toisella tavalla kuin Suomi Venäjän ja Euroopan välisellä pääväylällä. Siinä suurvaltojen puristuksessa lopputulos on aina helppo nähdä. Vaikka Virossa olisi vuonna 1939 ammuttu laukauksia, ei se olisi lopputulosta muuttanut. Ei Suomikaan talvisodassa mistään apua löytänyt.

Turtola kuvaa Konstantin Pätsin ”puolivenäläisenä”, joka pelasi Neuvostoliiton kanssa ja tuella. 20-luvun puolivälin jälkeen Päts oli liike-elämässä ja hänen suhteensa itään muotoutui yhteistyömiehen, kollaboraattorin suhteeksi.

Lopulta Pätsin mukana meni koko Viro rähmälleen. Turtola muistuttaa mieleen myös epäilyt Kekkosesta KGB:n agenttina.

– Minä en ole koskaan kuullut enkä itse koskaan nähnyt isoisässä tai perheessämme mitään venäläisyyttä. Isoisä oli ortodoksi, mutta ei uskonnollinen, sanoo Matti Päts.

Konstantin Päts oli leskimies. Nuoremman pojan perhe asui hänen kanssaan Kloostrimetsän huvilalla ja Toompealla nykyisessä Suomen lähetystön talossa.

– 20-luvulla saattoi tietenkin tapahtua jotakin, johon venäläiset myöhemmin vetosivat. Mutta tärkeää on muistaa, että Päts oli niinä vuosina pois politiikasta ja virallisista tehtävistä, sanoo Matti Päts.

– Ja aivan mahdoton on väite, että Konstantin Pätsille olisi Suomen pakolaisvuosina muodostunut jonkinlainen avunantosuhde Stalinin kanssa. Tietääkseni hän oli Sveitsissä sinä aikana, jolloin Stalin vuoden 1905 lopulla kävi Suomessa.

Turtola kertoo kirjassaan kuinka muuan sairaanhoitaja on muistellut Pätsin sanoneen sairaalavuosinaan, että minua ”Stalin puolusti, sillä Suomessa maanpaossa ollessamme joskus lupasimme auttaa toisiamme hätätilanteessa”.

Pätsin Viro liikkui kohti demokratiaa

Paitsi Neuvostoliittoa pelkäsi Konstantin Päts Turtolan mukaan myös omaa kansaansa. Pätsin ”diktatuurin” aikana puolueiden toiminta oli kielletty ja poliitikkoja istui vankilassa. Päts pelkäsi, ettei saisi kansakuntaa yhtenäisenä aseisiin kuten Suomessa, arvelee Turtola.

1930-luvun loppua on Virossa kutsuttu vaikenevaksi ajanjaksoksi, jossa mm. lehdistön vapaus oli rajoitettu.

– Toivoisin kiinnitettävän edes pientä huomiota siihen, että Viro ainoana valtiona Euroopassa otti askeleita poikkeustilasta kohti demokraattista järjestystä Pätsin aikana, muistuttaa Matti Päts.

– Itseäni kiinnostaakin enemmän se kysymys, mitä olisi tapahtunut, ellei Konstantin Päts olisi vahvistanut valtaansa 30-luvun puolivälissä, pohtii Matti Päts.

...."Pätsin Viro liikkui kohti demokratiaa..."

Turtolan kirja Konstantin Pätsistä on juuri nyt erittäin ajankohtainen

Martti Turtolan kirja ”Presidentti Konstantin Päts – Suomi ja Viro eri teillä” on ensimmäinen Suomessa ilmestynyt tutkimus Konstantin Pätsistä.

Ilmestyessään se on erittäin ajankohtainen, sillä Virossa on lähinnä elokuvan ”Nimet marmoritaululla” innoittamana virinnyt laaja keskustelu virolaisesta identiteetistä ja siitä, miksi raskain uhrein saavutettu itsenäisyys luovutettiin laukaustakaan ampumatta vuonna 1939.

Erityisesti viimeksi mainittu kysymys on myös Turtolan kirjan pääteema.

Turtolan vastaus kysymyksiin lähtee Konstantin Pätsin toiminnasta. Päts ensin loi valtion, mutta antoi sen oman diktatuurinsa aikana 30- luvun lopulla rapautua. Niin hän ei 30-luvun lopulla uskaltanut luottaa oman kansansa puolustustahtoon hänen luomansa valtion puolesta, päättelee Turtola.

Turtolan mukaan keskeistä Pätsin toiminnassa oli hänen puolivenäläisyytensä ja peli, jota hän 20-luvun lopulla liike-elämässä ollessaan pelasi venäläisten kanssa. Päts loi virolais- neuvostoliittolaisen kauppakamarin ja toimi Neuvostoliiton naftasyndikaatin muuttamiseksi neuvostoliittolais-virolaiseksi sekayhtiöksi.

Tästä konsultoinnista Päts sai jopa palkkioita Neuvostoliitosta, kertoo Turtola Magnus Ilmjärven lähteiden pohjalta.

Lähdemateriaali ei riittänyt henkilökuvaan

Turtolan kirja ei luo varsinaista henkilökuvaa Pätsistä. Siihen hänen käytössään ei ole ollut riittävästi lähdemateriaalia, eikä hän ole varsinaisesti tehnyt uutta tutkimusta. Sitä paitsi sellainen, esim. kirjemateriaali on varmaan neuvostovuosina yksinkertaisesti tuhottu.

Virallisten arkistolähteiden rinnalle on vaikea löytää taustoja valaisevaa henkilökohtaista aineistoa.

Kirjan kiintoisin sisältö onkin Suomen ja Viron 20- ja 30-lukujen turvallisuuspoliittisten ratkaisujen vertailu. Tässä Turtola tuo esiin paljon sellaista, johon ainakaan suomalaiset asianharrastajatkaan eivät ole tutustuneet.

Tässä on kirjan suuri ansio, vaikka vertailuihin liittyisikin jälkiviisauden imelä maku. (SV)

Martti Turtola
Presidentti Konstantin Päts
Viro ja Suomi eri teillä
Otava 2002, 283 sivua