Vasta 33-vuotias Väino Koorberg ei pidä mitenkään tavattomana, että hänen ikäisensä nuorehko mies on noussut Viron suurimman sanomalehden päätoimittajaksi.

Iästään huolimatta Koorberg on pitkän linjan täysverinen journalisti.

Tarton yliopiston journalismiopintojen jälkeen hän ehti olla jonkin aikaa Postimees-lehden toimittajana. Kun Viroon perustettiin ensimmäinen viikottain ilmestyvä tabloid-lehti Liivimaa Kroonika, Koorberg näki tilaisuutensa.

Hän oli mukana lehden ensi vaiheissa ja myöhemmin sen kilpailijaksi ilmestyneessä Liivimaa Kullerissa.

Viiden vuoden tabloid-kokemuksen jälkeen hänet keksittiin Õhtulehteen varapäätoimittajaksi ja lopulta vuoden 2000 alkupuolella päätoimittajaksi. Kun Õhtulehden ja Sõnumilehden fuusio toteutettiin, Koorberg nostettiin yhdistetyn lehden ykköseksi. Hän oli silloin 31.

–Mutta en ole edes nuorin Viron päätoimittajista. Postimees-lehden päätoimittaja Urmas Klaas on minua pari vuotta nuorempi, Koorberg huomauttaa.

Hänen mukaansa siinä vaiheessa, kun itsenäiselle Virolle luotiin uutta lehdistöä, oli tarve ihmisille, jotka ymmärtävät sanomalehtiä nimenomaan bisneksenä. Viron mediamaailman mogulit kuten Express Groupin omistaja Hans. H. Luik ja Eesti Meedia Groupin Mart Kadastik siirtyivät tuolloin päällikkötoimittajista johtajiksi.

Näin toimitusten johdossa vapautui Koorbergin mukaan tilaa nuoremmille.

Suomessa päätoimittajatason toimittajilla on takanaan ehkä 30 vuotta journalistin uraa.

 –Mutta Virossa uusi aika ei ole kuin kymmenen vuotta vanha. Eikä meillä ole ollut mahdollisuutta odottaa. Kaikki johtajathan Virossa ovat hyvin nuoria, pankinjohtajat ja monet ministerit mukaan lukien, Koorberg muistuttaa.

Esimerkiksi uusi puolustusministeri, Keskustapuolueen Sven Mikser täyttää tänä vuonna 29. SL Õhtulehdessä toimittajien keski-ikä on 36 vuotta.

Koorbergilla on selvä näkemys siitä, kenellä hän lehteä tekee.

–Olen aina sanonut, että me teemme lehteä niille, jotka kuluttavat leipää. Tabloid-lehdessä ei voi keskittyä vain johonkin tiettyyn kohderyhmään vaan lehteä on tehtävä nimenomaan suurelle yleisölle.

–Me emme sulje pois mitään ikä- tai sosiaalista ryhmää. Mutta kuten kaikkialla maailmassa tabloideja tehdään vähemmän koulutetuille ihmisille, enemmän työläisille kuin pankinjohtajille, Koorberg myöntää.

Viron suurimpana sanomalehtenä SL Õhtulehdellä on nykyisin noin keskimääräisellä 67.000 kappaleen levikillä noin 300.000 lukijaa. Nuoren päätoimittajan mielestä kaikille pitää tarjota silloin jotain.

–Tyttäreni, sisareni, äitini tai isoäitini täytyy voida lukea tätä lehteä, Koorberg kuvaa.

Hän kehaisee lehden levikin lähteneen nousuun siitä, kun hän aloitti päätoimittajana.

–Vielä puolitoista vuotta sitten levikkimme oli 60.500. Siitä lähtien levikkimme on noussut, vaikkakaan mitään suurta buumia ei ole ollut nähtävissä.

Koorberg sanoo, että tästä eteenpäin levikin nostaminen on jo haasteellista, koska on yhä enemmän ihmisiä, erityisesti nuoria, jotka eivät lue sanomalehtiä.

–Nuoret ovat enemmän kiinnostuneita internetistä, joten on luonnollista saada heidät ensin lehden nettiversion lukijoiksi ja sitä kautta lehden tilaajiksi, Koorberg suunnittelee.

Õhtuleht poikkeaa suomalaisista iltapäivälehdistä sikäli, että lehden saa myös kotiin kannettuna. Suomessa Iltalehteä ja Ilta-Sanomia voi ostaa vain irtonumerona. Väino Koorbergin mukaan virolaiset haluavat perinteisesti tilata lehtensä.

Päätoimittaja sanookin lehtensä seisovan taloudellisesti kolmen pylvään varassa. Ne muodostuvat mainoksista, irtonumeromyynnistä ja tilaajista.

–Tässä suhteessa olemme paremmassa tilanteessa kuin esimerkiksi kilpailijamme Eesti Päevaleht ja Postimees. Mainostulojen pudotessa me menetämme vähemmän kuin ne.

–Viime vuosi tosin oli taloudellisesti myönteinen kaikille virolaisille sanomalehdille, Eesti Päevalehteä lukuunottamatta, Koorberg selvittää.

Vaikka SL Õhtuleht syntyikin kahden lehden yhdistettyä voimansa, Koorbergin mukaan kilpailu Viron lehtimaailmassa ei ole kadonnut mihinkään.

–Tallinnassa me kilpailemme Eesti Päevalehden kanssa nimenomaan tilausmarkkinoilla. Mutta me kilpailemme myös viikkolehtien kanssa. Esimerkiksi Eesti Ekspressin ilmestyspäivänä torstaisin, meidän myyntimme on pienin koko viikolla.

Kilpailutilanteeseen tuo omat kiemuransa sanomalehtien monimutkainen ristiinomistus.

Puolet SL Õhtulehdestä omistaa sama mediayhtiö, jonka omistuksiin kuuluu Postimees-lehti. Sen kustantaja istuu SL Õhtulehden hallituksessa.

Puolet lehdestä taas omistaa Ekspress Group, jolla on myös merkittävä omistusosuus Eesti Päevälehessä, jonka päätoimittaja on Õhtulehden hallituksen jäsen.

–Me teimme viime vuonna 10 miljoonaa kruunua voittoa, josta puolet menee Eesti Päevalahdelle ja toinen puoli Postimees-lehdelle, jotta he voisivat kilpailla meidän kanssamme. Tilanne on melko monimutkainen, Koorberg naurahtaa.

Väino Koorberg muistuttaa, että lehteä ei kuitenkaan voi tehdä vain taloudellisista lähtökohdista käsin. Pitää olla myös vahva journalistinen kunnianhimo.

–Meidän intohimomme on tehdä lehteä, josta lukijat voivat tuntea, että se on heidän oma lehtensä, se on heidän puolellaan ja varjelee lukijoiden intressejä. Eikä tämä ole vain taloudellinen ambitio. Taloudellinen intressi voisi olla esimerkiksi yritys vain myydä koko ajan enemmän vaikkapa tissikuvia julkaisemalla, Koorberg sanoo.

Hänen mielestään lehdistönvapaus on Virossa nykyisin hyvällä tolalla.

–Minulla ei ole kokemuksia siitä, että joku olisi yrittänyt painostaa tai vaikuttaa minua tekemään jotain, hän vakuuttaa.

Koorbergin mukaan myös se, että lehdet eivät ole yksityisten omistajien vaan media-yhtiöiden omistuksessa vähentää yrityksiä painostaa lehden linjaan. Mediayhtiöt ovat kuitenkin erittäin vahvasti ulkomaisissa, lähinnä norjalaisissa ja ruotsalaisissa käsissä.

–Joudun usein vastaamaan siihen, miten vahva ulkomainen omistus Viron mediamarkkinoilla vaikuttaa sananvapauteen. Meidän norjalaiset omistajamme varmasti katsovat lehden, mutta eiväthän he osaa lukea viroa. Olemme tässä suhteessa täysin itsenäisiä.

–He ovat kiinnostuneita enemmän taloudellisista tunnusluvuista ja tuotamme voittoa. Vanha viisaus on: miksi korjata jotain, jos se toimii, Koorberg valottaa.

Suomen iltapäivälehtien tapaan SL ~Ohtuleht on poliittisista puolueista riippumaton. Silti sieltä löytyy yhteiskunnallisiin asioihin, myös politiikkaan mielipide.

–Kun aloitimme lehtien yhdistymisen jälkeen, ~Ohtulehdellä ei ollut poliittista linjaa. Se oli enemmän viihdettä. S~onumileht puolestaan oli vasemmistolainen lehti. Kun silloin keskusteltiin lehtemme poliittisesta linjasta, päätimme, että me edustamme ”common sense” -puoluetta, Koorberg linjaa. Suomeksi voitaisiin puhua maalaisjärjestä.

–Katsomme politiikkaa ja siinä tehtyjä päätöksiä maalaisjärjen pohjalta, onko niissä järkeä tältä kannalta. Mutta taidamme yhdessä lukijoidemme kanssa olla ainoita tämän puolueen jäseniä, Koorberg naurahtaa.

Hän kuitenkin myöntää, että lehti on sittenkin ehkä enemmän kallellaan vasemmalle, nimenomaan sosiaalisissa kysymyksissä.

–Emme ole eri mieltä, jos joku sanoo meitä vasemmistolaisiksi. Mutta mitään puoluetta emme kannata, Koorberg alleviivaa.

–Mutta vasemmistohan on Virossa hyvin keskustalainen, ellei enemmänkin.

SL ~Ohtulehdellä ei siis ainakaan poliittisista motiiveista lähtien ole olut syytä arvostella istuvaa presidenttiä Arnold Rüüteliä, kuten joillakin virolaislehdillä, jotka nimittelivät häntä toveri presidentiksi.

–Me tuemme presidenttiä instituutiona, edustuksellisena hahmona ja kansakunnan tahdon edustajana. Rüütel oli myös tavallisten ihmisten ehdokas. Niin kauan kuin hän toimii perustuslain puitteissa, ei ole syytä lyödä häntä.

Mutta onko nuorella päätoimittajalla enää mitään saavutettavaa toimittajan urallaan? Missä Koorberg näkee itsensä 20 vuoden kuluttua?

–Jos voi leikiksi lyödä, niin sanoisin näkeväni itseni silloin ruumisarkussa, sillä toimittajien keski-ikä taitaa olla siinä 50 paikkeilla, Koorberg vitsailee.

–Mutta luulenpa, että tärkeintä on yrittää pitää tämä tuoli, jolla istun. Tiedän, että uusi polvi toimittajia on jo kasvamassa. Heillä on kunnianhimoa ja voimaa.

–Virossa pankkisektorillahan tällaista ongelmaa on olemassa, jossa jo 25-vuotiaana on saavutettu kaikki mahdollinen. Journalismi on kuitenkin eri asia, Koorberg huomauttaa.

Nuorten journalistien kouluttaminen tai siirtyminen kustantajaksi myös houkuttelevat häntä.

–Kansainvälistä uraa tuskin voi viroksi kirjoittavana toimittajana aloittaa, Koorberg pohtii.

SL Õhtulehden ensimmäinen numero ilmestyi kesäkuussa 2000.

Se syntyi kahden kilpailevan iltapäivälehden Õhtulehden ja Sõnumilehden sulauduttua yhteen taloudellisesti repivän lehtisodan jälkeen. Kamppailun kulminaatio oli kesällä 199 nähty hintasota, joka tuli maksamaan kummallekin lehdelle valtavia summia.

Õhtulehden ensimmäinen numero näki päivänvalon jo vuonna 1944, jolloin se jakoi Tallinnan asukkaille käyttötietoa esimerkiksi siitä, missä jaetaan ruokakuponkeja.

Vuoteen 1997 saakka Õhtuleht oli puhtaasti Tallinnan kaupunkilehti, jonka jälkeen se teki äkkikäännöksen tabloid-lehden suuntaan.

Vuonna omistajakuntaan liittyi ruotsalainen mediakonserni Bonnier Marieberg, jolla on Suomessa omistuksia muun muassa Iltalehden ja MTV3:n omistavassa Alma Mediassa.

Fuusion toisen osapuolen Sõnumi-lehden ensimmäinen numero puolestaan ilmestyi vuonna 1995. Se aloitti ns. ”laatulehtenä”, mutta muutti linjaansa nopeasti enemmän sensaatiohakuiseen suuntaan. Õhtulehdellä on perinteisesti ollut vahva asema Tallinnassa, kun Sõnumilehden lukijat ovat löytyneet pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.

Nykyisin SL Õhtulehdellä on noin 67.000 kappaleen levikki ja vajaat 300.000 lukijaa. Sen omistaa puoleksi Eesti Meedia ja Ekspress Group, jotka käytännössä jakavat kahdestaan Viron sanomalehtimarkkinat.

[Etusivulle]