EELK:n kirkolliskokous pidettiin Tallinnan naapurikunnassa Viimsissä. 

Kokouspaikkana oli Pringin kylään, Rohuneemeen, valmistuva Viron uusin luterilainen, pyhän Jaakobin kirkko. Kirkko vihittäneen käyttöön ensi keväänä huhtikuussa. Viimsin seurakunta on saanut ensimmäisen oman pappinsa, Jaan Lahen (35), joka asetettiin virkaansa marraskuussa. 

Kirkolliskokous kokoontuu yleensä kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. 

Kirkolliskokouksessa oli käsittelyssä sääntömääräisten asioiden lisäksi mm. kysymys kirkon piispojen lukumäärästä ja hiippakuntajaosto. 

Kolme vai neljä hiippakuntaa? 

Tällä hetkellä Virossa on vain yksi hiippakunta, joka on arkkipiispan alaisuudessa. Lisäksi kirkossa on toinen piispa, Einar Soone, joka toimii hallinnollisesti arkkipiispaa avustaen, eikä hänellä ole omaa hiippakuntaa. 

– Historiallisesti kirkossamme on ollut kolme hiippakuntaa. Naapurimaassamme Latviassa, on juuri siirrytty kolmeen hiippakuntaan. Ja tämä kysymys on nyt ajankohtainen nyt myös meillä, kertoi arkkipiispa Põder kirkolliskokouksen keskustelusta. 

Virossa jaetaan maa yleisesti neljään osaan. Esimerkiksi poliisitoimi on hallinnollisesti neljässä osassa: pohjoinen, eteläinen, itäinen ja läntinen. Kirkolliskokouksessa tuotiin myös tämä näkökulma esiin ja esitettiin Viron kirkon jakoa neljään hallinnolliseen hiippakuntaa. 

– Tästä johdettuna neljän hiippakunnan malli olisi perusteltu, mutta tietysti täytyy tarkasti punnita myös kirkon taloudelliset mahdollisuudet neljän piispan palkkaamiseen. Ja lisäksi täytyy tarkastella asiaa myös kirkon hyödyn kannalta, eli palveleeko seurakunnallista toimintaa kolmen tai neljän hiippakunnan malli paremmin, totesi arkkipiispa. 

Hän kertoi, että asiaa valmistellaan edelleen ja käsitellään seuraavissa kirkolliskokouksissa. 

– Tätä asiaa valmistelemaan asetettiin työryhmä. Ja lisäksi keskustelemme Latvian kirkon kokemuksista ja perusteita uusista hiippakunnista. 

Viron kirkossa on tällä hetkellä yli 200 pappia, joista osaa toimii pappina oman toimensa ohella. Lisäksi on joitakin valtion palkkaamia pappeja puolustusvoimissa ja vankiloissa. Kirkolliskokous käsitteli papiston palkkoja ja päätettiin turvata papeille vähintään Viron vähimmäispalkkataso. 

Uusi vaakuna ja lippu 

Kirkolliskokous hyväksyi EELK:n uuden vaakunan ja lipun. Uutta kirkollista tunnusta etsittiin mm. kilpailulla. 

– Heraldikko Priit Herodes on suunnitellut uudet symbolit. Kirkolliskokous muutti kuitenkin luterilaisuuden symbolina pidetyn ruusun värin punaisesta valkoiseksi. Muuten hyväksytty vaakuna ja lippu on Herodeksen työn mukainen. Voidaan sanoa, että uusi vaakuna ja lippu koostuu Viron kansallisväreistä sekä luterilaisuuden perinteisestä tunnuksesta, valkoisesta ruususta, selosti arkkipiispa. 

Kirkolliskokous myönsi vuosittaisen kirkollisen julkaisupalkinnon Raplan Maarja-Magdaleenan seurakunnan lehdelle. 

– Tällä halusimme laajemminkin kannustaa seurakuntien omaa julkaisutoimintaa. Raplan seurakunnan lehti on vuosi vuodelta parantunut, niin ulkoasultaan kuin sisällöltään. Ja varmasti on palkintonsa ansainnut, totesi Põder. 

Virossa kirkkojen talous lepää niiden omilla harteilla. Kirkoilla ei ole verotusoikeutta ja kirkolle jäsenet maksavat jäsenmaksua. Kirkot hankkivat tuloja omalla toiminnallaan. Tästä johtuen kirkolliskokoukset varsin tarkkaan suunnittelevat tulevan toiminnan. Kaikelle tulee myös löytää omasta budjetista rahoitus. 

– Virossa valtion budjetista ei tule suoraa tukea kirkolle. Valtio antaa rahallista tukea Viron kirkkojen neuvostolle, joka sitten jakaa varoja jäsenkirkoilleen erilaisiin projekteihin. Lisäksi valtio voi tukea kulttuurihistoriallisesti tärkeiden kirkkorakennusten kunnostusta, mutta sekään ei ole siis tukea itse kirkolle, muistuttaa arkkipiispa Põder. 

Viron luterilaisen kirkon uudessa vaakunassa on Viron kansallisvärit, risti ja luterilaisuuden tunnus – valkoinen ruusu. Vaakunan on suunnitellut heraldikko Priit Herodes.

Viron kirkossa ei keskustella samaa sukupuolta olevien parisuhteesta 

Pohjoismaissa ja erityisesti Ruotsissa luterilaiset kirkot ovat viime vuosina keskustelleet laajasti samaa sukupuolta olevien parisuhteesta ja sen siunaamisesta. Pohjoismaissa on lainsäädäntöä muutettu niin, että samaa sukupuolta olevat voivat rekisteröidä parisuhteensa. Joulukuun puolivälissä Ruotsin kirkollishallitus hyväksyi samaa sukupuolta olevien parien siunauskaavan. Virossa yhteiskunta on tässä asiassa varsin konservatiivinen, eikä Viron parlamentissa ole näköpiirissä asiaan liittyviä lakialoitteita. Viron luterilaisessa kirkossa asia ei ole ajankohtainen. 

– Tämä on meillä melko uusi asia. Kirkossamme ei asiasta on varsinaista sisällöllistä keskustelua käyty, siihen ei ole ollut tarvetta, tiivistää arkkipiispa. 

Hän kertoo kuitenkin, että Viron ja Suomen kirkkojen kesken on keskusteluja käyty. Lisäksi Porvoon julistuksen allekirjoittaneilla kirkoilla on asiasta seminaareja, joissa käsitellään samaa sukupuolta olevien parisuhteen siunaamista. Ruotsin kirkko on ollut asiassa aktiivinen. Arkkipiispa Põder kertoo, että Viron kirkko on mukana näissä tapaamisissa ja keskusteluissa. 

– Kirkkojen kesken keskustelua tullaan käymään, mutta voidaan sanoa, että Viron kirkko on suhteellisen konservatiivinen ja esimerkiksi tästä asiasta ei juurikaan kirkossamme käydä keskustelua. On muistettava, että Viron kirkko oli miehityksestä johtuen pitkään eristettynä, eikä ole ollut mukana siinä kehityksessä, mikä lännen kirkoissa on tapahtunut. Voidaankin sanoa, että Viron kirkossa kristinuskon opetus säilynyt paljolti samanlaisena kuin se on ollut vaikka sata vuotta sitten. En tiedä pitäisikö meidän olla tästä onnellisia vai onnettomia, miettii arkkipiispa. 

Arkkipiispa ei halua kiirehtiä muuttamaan kirkossa vallitsevia käsityksiä tai opillista pohjaa. Hän näkee niiden perustuvan selkeästi kristillisyyteen ja luterilaisiin arvoihin. Pikemminkin hän antaisi aikaa ja toisaalta painottaa Viron yhteiskunnassa kirkkojen yhteistä vaikutusta. Maallistuneessa yhteiskunnassa on tärkeää, että kristityillä olisi yhteinen ääni suhteessa yhteiskunnalliseen keskusteluun. 

– Voidaan kärjistäen sanoa, että neuvostomiehityksen aikana miehittäjä ajoi kirkot yhteiseen työhön. Kaikki olivat ahdistetussa asemassa. Ja siitä johtuen voidaan sanoa, että yhteiset murheet yhdistävät edelleenkin. 

Yhteiskunnallisiin kysymyksiin arkkipiispa Põder haluaa kirkkojen muodostavan yhteisen kannan. Näin kristillinen näkemys kuuluu yhteiskunnassa paremmin kuin yhden kirkon kannanotto. 

– Elämme Virossa nykyään yhä tiiviimmässä yhteydessä toisiin kirkkoihin. Virossa on luterilaisen kirkon rinnalla suuri ortodoksinen kirkko, itse asiassa kaksi vaikutusvaltaista kirkkoa, voimakas vapaakirkollinen liike ja herätysliikkeitä. Viron kirkkojen neuvostossa (Ekumeeninen neuvosto) pyrimme muodostamaan yhteiskunnallisiin kysymyksiin yhteisen, kristillisiin arvoihin perustuvan vastauksen. Kun samassa keskustelussa ovat mukana vapaat suunnat, luterilaiset. ortodoksit ja katoliset, niin kaikkiin yhteiskunnan monista sosiaalisista kysymyksistä ei kyetä löytämään yhteistä vastausta. Ja tämä koskee esimerkiksi ns. homosuhteita.

Lisätietoja: 
Viron evankelis-luterilainen kirkko

[Sivun alkuun] [Etusivulle]