www.VIRO.org - "Rüütelin poliittinen linja puntarissa"


Pro Estonian verkkolehti ja Viro-portaali www.viro.org - Lehti 1/2002
Verkkolehden aiemmat numerot Toimituksen yhteystiedot - Anna palautetta sivuista Mediatiedot Tilaus ja osoitteenmuutos - Tilaa Pro Estonia tai muuta osoite Linkit - Nettivinkit Viroon Viro-järjestöjä Palaute - Kerro mielipiteesi ja parannusehdo- tuksesi	Kansat, jotka eivät säilyneet Venäjän punaisessa imperiumissa Virossa julkaistiin hiljattain englannin kielinen versio “Venäjän imperiumin kansojen punaisesta kirjasta” (The Red Book of the Peoples of the Russian Empire). Suomessa ajankohtaiseksi kirjan tekee se, että siinä on mm. tietoa inkerinsuomalaisten kohtalosta. Hieman yllättäen Niimann suhtautuu varsin yksiselitteisen kielteisesti Karjalan palauttamiseen ja inkerin-suomalaisten paluumuuttoon Suomeen. Kirja on saanut erittäin myönteisen vastaanoton ja kritiikin Viron ohella muallakin maailmassa. Viron entinen pääministeri Mart Laar julisti teoksen vuoden kirjaksi kun se julkaistiin ensi kerran Virossa jo vuonna 1993. - Kirjan idea on tehdä maailma tietoiseksi siitä, miten vaarallista pienille kansoille on elää imperialistisen ja aggressiivisen suurvallan naapurissa, sanoo kirjan kustantaja Toomas Niimann. Niiman on saanut kirjan julkaisemisen jälkeen jo 13 tappouhkausta. Teksti: työryhmä Toomas Väli, Kaur Kivirähk, Toomas Väli Kirja luettelee ja tarkastelee peräti 85:n uhanalaisen kansan kohtaloita. Ne ovat kansoja, joiden kulttuuri on suuressa vaarassa kadota tai ne ovat miltei kadonneet. Jo kirjan kansi saattaa kauhistuttaa lukijaa. Kannessa on näet yksityiskohta Ilja Repinin maalauksesta. Siinä Tsaari Iivana Julma tappaa oman poikansa. “Kauheudestaan” huolimatta kansikuva heijastaa oivasti koko kirjan parasta osuutta. On peräti paradoksaalista, että tällaisen kirjan julkaiseminen vaatii vielä nykyaikanakin suurta rohkeutta. Kustantaja Toomas Niimann on saanut jo 13 vakavaa viestiä, joissa ilmoitetaan, että hänet aiotaan salamurhata. Kieli, jota uhkauspuheluissa käytettiin oli joko venäjää tai viittasi murteeltaan venäläiseen alkuperään. Inkeriläisten ja karjalaisten kohtalo on myös Punaisessa kirjassa Punaisesssa kirjassa kuvataan myös kahden suomalais-ugrilaisen heimon kohtaloita. Pyysin Toomas Niimannia kommentoimaan erityisesti näitä kohtia. – Inkeriläisetn ovat itse asiassa suomalaisia. Heidät siirrettiin Suomesta Inkerinmaalle ruotslaisten toimesta samssa yhteydessä kun maaa oli sodassa tsaari Pietari ensimmäisen Venäjän kanssa. Venäläiset jatkoivat siitä, mihin ruotsalaiset jättivät Inkerin kansan: inkeriläisiä ryhdyttiin kyydittämään Karjalaan ja Keski-Aasiaan. Myöhemmin kyyti jatkui Uralille ja Siperiaan, kaspianmeren alueelle ja jälleen Keski-Aasiaan. Puhdistusten ja “sulauttamisen” jälkeen vaoin noin 4000 yhteensä nouin 80 000 inkeriläisestä säilyi hengissä. Suurin osa menehtyi työ- ja keskitysleireillä, vankiloissa ja karkotettuina Siperiaan. – Aihe tulee kiusalliseksi suomalaisille kun aletaan puhumaan siitä komptromissista, jonka Suomi teki toisen maailmansodan yhteydessä säilkyäkseen itsenäisenä, toteaa Niimann. – Saan tunnepurkauksen kun alan puhua Inkeriläisten ympärille venäläisten luomasta myytistä., jonka mukaan inkeriläiset olivat “hirveitä” ihmisiä, kommentoi Niimann – Se on vastoin kaikkea logiikkaa. Muistan yhden inkeriläisen, hänen nimensä oli Käikkinen. Hän oli opiskelutoverimme ja katosi ollessaan kolmannella luokalla. Venäläiset riistivät jopa suomalaisten adoptoimat lapset kun he aloittivat sodista selvinneiden inkeriläisten puhdistukset ja kyyditykset toisen maailmansodan jälkeen. Niiman ei kannata Karjalan palauttamista takaisin Suomelle. – Mielestäni ajatus ei ole hyvä. Alueella on vain noin 10% väestöä, joka puhuu suomalaissukuista äidinkieltä – valtaosa puhuu venjää. – Mielestäni presidentti Mauno Koivisto teki virhearvion rakentaessaan kompromissia karjalaisille ja inkeriläisille. Hän helpotti liiaksi alueelta pääsyä takaisin Suomeen. Tehdyn ratkaisun seurauksena Suomeen on nyt onnistunut livahtamaan inkeriläisten ohessa lukematon määrä venäläisiä, arvioi Niimann. Koko idea kirjan julkaisemisesta on ollut peräisin Toomas Niimannilta. Vuonna 1963 KGP vainoasi Niimannia, joka aikoi perustaa yhdistyksen Baltian maiden opiskelijoille Repinin Akatemiassa Leningradissa. Hän etsi henkilöitä, joiden alkuperä ei ollut venäläinen, mutta, jotka eivät uskaltaneet käyttää äidinkieltään. Siitä tuli siemen idealle ryhtyä tutkimaan niiden kansojen kohtaloita Neuvostoliitossa, jotka eivät olleet venäläisiä. Vasta vuonna 1985 olosuhteet olivat hänen toiminnalleen otolliset. Toomas Niimann aloitti yhteistyön virolaisten tiedemiesten kanssa. He auttoivat häntä kokoamaan tietoakansoista, joita hän kirjassaan aikoi kuvata. Prosessi vei kokonaista seitsemän vuotta ja ensimmäinen painos saatettiin ottaa Viron jo itsenäistyttyä uudelleen vuonna 1993. Mitkä ovat todelliset vaihtoehdot katoaville kansoille ja kulttuureille? Harmikseen Niimann joutui toteamaan, että vaihtoehtoisten ja onnellisempien tulevaisuuden skenaarioiden etsiminen katoaville kansoille on todella vaikeaa. Linnart Mäll, joka johti aikoinaan eri katoavia ja unohdettuja kansallisuuksia edustavaa järjestöä, sanoo kirjan alkusanoissa, että ainoa vaihtoehto näille kansoille on itsenäisyys. Sitten onkin jo vaikeampaa kuvitella, että miltä esimerkiksi vain noin 15 000 asukkaan Tsukstsian itsenäinen valtio, tasavalta , olisi Venäjällä mahdollinen. Tsukstsian autonominen alue sijaitsee entisen Neuvostoliiton koilisosassa. Sen pinta-ala on 737 700 neliökilometriä ja asukkaita oli neuvostoaikana 146 000 – enemmistönä venäläiset ja vähemmistönä tsukstit ja eskimot Ratkaisun täytynee olla toisenlainen, vaikka Venäjän imperiumia syytettäisiin rikoksista ihmisyyttä vastaan. Punainen kirja on erinoimainen teos, jos halutaan tarkkailla Venäjä uudelleen itsenäistyneitä Baltian maita kohtaan tekemät syytökset ihmisoikeusrikkomuksista. Tsetsenia on tällä hetkellä uhkaava esimerkki. Muu maailma ei kykene puuttumaan asioiden hirveään tilaan Tsetseniassa. Etenkin syyskuun 11. Päivän tapahtumien jälkeen Venäjä on ja kyennyt aiempaa vähemmän kritiikin turvin leimaamaan tsetsenialaiset terrosteiksi, sen sijaan, että heidän joukossaan olisi maan vapaustaistelijoita. “Toomas Niimann on saanut jo 13 tappouhkausta.” Punaisen kirjan kustantaja Toomas Niimann on saanut Virossa jo 13 tappouhkausta. Hieman yllättäen kustantaja suhtautuu varsin kriittisesti inkerin-suomalaisten paluumuuttoon Suomeen. Hänen mielestään palaavassa joukossa on livahtanut länteen paljon puhtaasti venäläisiä ihmisiä. Kuvassamme varsinaisen Punaisen imperiumin perustajan patsas. Kirjan kantta tosin komistaa yksityiskohta Repinnin maalauksesta, jossa Iivana Julma pitelee sylissään murhaamansa omaa poikaa. Lisätietoja teoksesta: www.redbook.ee [Etusivulle]