|
||
|
Pro Estonian verkkolehti ja Viro-portaali www.viro.org - Lehti 3/2005 - VIRON POLITIIKAN "PAAVOVÄYRYSELTÄ" MUISTELMATEOS |
||
Toimituksen Tilaus ja Linkit
Palaute
|
Viron
politiikan "paavoväyryseltä" tiiliskivimäinen muistelmateos
Edgar Savisaarta on kuvailtu Viron politiikan ”paavoväyryseksi”. Vastoinkäymisistä huolimatta hän tuntuu aina putoavan kuin kissa tassuilleen. Historioitsijan koulutuksen saanut Savisaar on politiikan ammattilainen. Se näkyy myös hänen tekstissään. Entinen pääministeri kykenee sisällyttämään samaan lauseeseen – tai ainakin lyhyeen kappaleeseen - häpeilemätöntä itsekehua, toisen poliitikon ylistystä ja samaisen kilpailijansa häikäilemätöntä parjausta. TEKSTI JA KUVA: MATTI NIIRANEN Edgar Savisaar piirtää muistelmissaan itsestään messiaanisen kuvan. Hän näki Neuvostoliiton romahtamisen oireet jo ennen kuin USA ja presidentti Bush vanhempi, puhumattakaan nyt näköalattoman ja rähmällään olevan pienen Suomen johtohahmoista. Suoraan kirjoitetusta tekstistä ja etenkin rivien välistä saa lukea, että Savisaar ei pelännyt Viron vaaran vuosina 1990-92, vaan kävi sankarillisesti isänmaansa vapaustaistoon. Näin siitä huolimatta, että vellihousuisen veljeskansan johtajat, etunenässä presidentti Mauno Koivisto ja pääministeri Harri Holkeri katsoivat häntä myötätuntoisesti kuin Siperiaan jo tuomittua haihattelevaa idealistia. Savisaar ei sanojaan säästele kun hän haukkuu Holkeria ja Kansallista Kokoomusta puolueena. – Kokoomuspuolue, jota Holkeri hallituksessa edusti, edusti ennen kaikkea suomalaisia talouspiirejä, jotka taas riippuivat varsin himokkaasti kiinni idänkaupan nisässä, kirjoittaa Savisaar ja jatkaa: – Tajusin tuolloin, että Suomen oikeistolaiset riippuvat Moskovasta jopa enemmän kuin keskustalaiset tai vasemmisto. "Holkerilla ei ollut järjellistä sanottavaa"– Ruotsi Viron suurena henkisenä tukena Muistelmansa Savisaar aloittaa suorastaan runollisesti. Teoksen ensimmäinen virke kuuluu seuraavasti: ”Historia on kuin muistin valtameri, jossa selvyyden saaret nousevat pintaan taas vajotakseen”. Aloitus vetää dramaattisuudessaan vertoja Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan ensisanoille. Kenellekään ei jää epäselväksi, että seuraavilla sivuilla luetaan totuus ja astutaan hetkeksi ”selvyyden saarille”. Muistelmien samaisella ensimmäisellä sivulla kiitosta Savisaarelta saa suomalainen historioitsija Martti Turtola, joka avasi kirjallaan virolaisten silmät arvioimaan kriittisesti Viron entistä presidenttiä, Konstantin Pätsiä. Syntyy vaikutelma, että Turtolan kirja on toiminut herätteenä Savisaarelle avata myös suomalaisten silmät tarkastelemaan kriittisesti omia johtajiaan. Tässä onkin eräs Viron vaaran vuosien punainen lanka. Savisaar antaa kirjaimellisesti potut pottuina. Tämä tosin koskee myös hänen oman maansa muita poliitikoita, nykyisiä ja entisiä. Sivulta 90 alkaen olemme jälleen ”totuuden saarella” ja arvioimme suomalaisten huippupoliitikkojen kykyjä. Savisaar kertoo kehottaneensa Suomen pääministeri Holkeria varottamaan Neuvostoliittoa käyttämästä voimakeinoja itsenäisyyttä tavoittelevia baltteja vastaan. Tällöin Holkeri putosi Savisaaren mukaan täysin raiteilta, ”eikä hänellä ollut mitään järjellistä vastattavaa”. "Usko on muistin vahvin muoto" Presidentti Koivisto saa myös huutia Savisaaren kynästä. Koiviston balttien itsenäisyyspyrkimyksiä toppuutelleet kannanotot osoittautuivat Savisaaren mukaan ”traumaattisiksi ja tuolloinen skandaali varjostaa vieläkin Koivistoa ja koko suomalaista yhteiskuntaa”. Tämän toteamisen yhteydessä Savisaar ylistää Islannin, Tanskan ja Ruotsin linjaa suhteessa Viron itsenäisyyspyrkimyksiin. Sen jälkeen Savisaar kääntää lehteä ja äityy taas marttyyriksi. ”Minulla ei ole oikeutta pitää moraalisaarnoja presidentti Koivistolle tai kenellekään muulle suomalaiselle poliitikolle”, hän kirjoittaa ja rypee sitten hetken virolaisten omassa traumassa: ”Viron eliitin maine ei ollut vuoden 1940 poliittisen lahjattomuuden ja periaatteettomuuden takia kovinkaan korkealla Suomessa”. Lukija voi tällä kohdin huokaista helpotuksesta ja todeta, että onneksi virolaisilla on nyt talousministerinä Edgar Savisaar. ”Usko on muistin vahvin muoto”, kuten Savisaar itse filosofisesti muotoilee. Viron ja Savisaaren tähtihetki maailmanhistoriassa Luvussa, joka on otsikoitu ”Viron tähtihetki”, Savisaar lainaa ensimmäisessä virkkeessä saksalaista filosofi Hegeliä (1770–1831). ”Hegel sanoo, että jokaisella kansalla on vain yksi mahdollisuus näytellä osaa maailmanhistoriassa, toista mahdollisuutta ei tule enää koskaan”. Lukijalle ei jää epäselväksi se, että Viron osalta tämä Suuri Mahdollisuus osui aikaan, jolloin ”minun (Savisaaren) hallitukseni” johti maata vuosina 1990–92. Maailmanpolitiikassa elettiin Savisaaren mukaan tuolloin aikaa, jolloin ”yhtä kuudesosaa maailmasta hallinnut imperiumi alkoi murentua, kun yksi pieni osa siitä uskaltautui julistamaan suvereenisuutensa Tallinnan Toompealla”. Tällä kohdin kirjaa kääntyy haudassaan jopa Napoleon Bonaparte, pieni mies Korsikan saarelta. Savisaar siteeraa kuitenkin Napolenin sijasta hänen ulkoministeriään. Nimittäin Rooman paavin pannaan julistamaa entistä piispaa, herttua de Talleyrandia (1754-1838), joka on todennut: ”Se, joka ei ole elänyt vanhan régimen aikana, ei tiedä miten ihanaa elämä voi olla!” Teoksessa Historian hahmoja (WSOY 1956, Porvoo) Talleyrandia kuvaillaan seuraavasti: ”Ovelasti hän osasi käyttää suhdanteita hyväkseen ja salata omat aivoituksensa, joihin liittyi itsekkäitä piirteitä. Luonteeltaan hän oli kylmä, laskeva ja rahanahne, käytökseltään hiotun kohtelias”. Hegelin siteeraaminen sopii myös hyvin Savisaaren muistelmiin, sillä tämän saksalaisfilosofin maailmankuva sisälsi paljon ristiriitaisia aineksia. Teesistä tulee helposti antiteesi. Ja Hegelin filosofiastahan riitti ammennettava tunnetusti niin Karl Marxille kuin oikeistolaisillekin poliittisille ajattelijoille. Suomi naapurina on parempi kuin esimerkiksi Valko-Venäjä olisi Muistelmiensa loppupuolella ex-pääministeri ja nykyinen talousministeri antaa myös tunnustusta Suomelle. Vai kuinka tulisi tulkita seuraava lause: ”Uskoakseni olisimme uudistushalukkuudestamme huolimatta (tai ehkä juuri sen takia) voineet useaan otteeseen epäonnistua, jos naapurimaanamme olisi Suomen sijasta ollut vaikka Valko-Venäjä.” Savisaar ei käy kuitenkaan arvioimaan sitä, kuinka Viron olisi käynyt jos naapurina olisi ollut esimerkiksi Saddam Husseinin Irak tai vaikkapa Kim Jong Il ja Pohjois-Korea. Tässä mielessä on loogista, että sivulla 530 Savisaar toteaa: ”Minulle oli aivan luonnollista, että valmistelimme ensimmäisen hallitusohjelmamme Harri Holkerin hallitusohjelman esikuvan mukaan”. Talsinki Suomi-Viron pääkaupungiksi Kehitys Viron taloudessa on ollut niin hyvä, että se saa talousministeri Savisaaren toteamaan kirjansa loppuosassa sivulla 538 myös seuraavaa: ”Meille olisi erittäin houkuttelevaa kehittää kymmenessä vuodessa Viroon taloudellinen ympäristö, joka synnyttäisi uuden Tallinna-keskeisen Suomi- Viro-talousalueen”. Jos ja kun Talsinki syhtyy, niin epäilemättä kaupunginhallitus istuisi Tallinnassa, jonka ”keskikaupunki on Helsinkiä viehättävämpi, vaikkakin arkkitehtuurisesti kirjavampi”. Kyseisen kirjavuuden korjaa Savisaaren mukaan se, että ”Tallinnassa on suhteellisesti ottaen enemmän nykyaikaisia rakennuksia”. Epäilemättä olisi myös selvää, että Savisaaresta voisi tulla Talsingin ylipormestari. Hän on syntynyt vasta vuonna 1950 ja edelleen tarmokas mies. Vapise siis saksalainen filosofi Hegel: yhdellä maalla ja miehellä voi olla maailmanhistoriassa yhden sijasta jopa kaksi tähtihetkeä! Muistelmat päättyvät muuten seuraaviin kuolemattomiin sanoihin: ”Mitä näkevät tulevat lapset, kun heillä on silmiensä edessä nuo kaksi avainta – Viron tasavalta ja minun elämäni?” Edgar Savisaar * Alkuperäisteos ilmestynyt
viron kielellä nimellä |
|
