|
||
|
Pro Estonian verkkolehti ja Viro-portaali www.viro.org - Lehti 2/2005 - MISSÄ ON SETOMAA JA KEITÄ OVAT SETOT? |
||
Toimituksen Tilaus ja Linkit
Palaute
|
Setukaiset haluavat, että heitä kutsutaan setokaisiksi. Missä on
Setomaa Suomen kielessä on totuttu puhumaan setukaisista ja Setumaasta. Nyt setukaiset haluavat kutsuttavan itseään setoiksi, jotka puhuvat seton kieltä Setomaalla. Tässä artikkelissa Pro Estonia noudattaa setojen toivetta, vaikka Suomen kielitoimiston mukaan se ei ehkä ole vielä oikein. Nähtäväksi jää, että vakiintuuko Suomen kieleen nimi Setomaa. Setoja voisi kuvailla Viron ”karjalaisiksi”. Kulttuuri on rikasta ja ihmiset lämpimiä. Lisäksi heimon kohtalona on ollut rajamaana tulla jaetuksi eri puolille idän ja lännen valtapiiriä. TEKSTI: KAIRI LEIVO, Viron suurlähetystön lehdistö- ja kulttuurisihteeri KUVATEKSTIT, OTSIKOINNIT ja INGRESSI toimituksen Setot ovat asuneet molemmilla puolilla Pihkovan ja Peipsin järviä jo tuhansia vuosia. Ensimmäiset arkeologiset löydöt osoittavat että niillä paikoilla on ollut asutus jo ensimmäisellä vuosituhannella. Todennäköisesti setokaiset ovat itäpuolisten itämerensuomalaisten – tsvuudien jälkeläisiä. Kieli, lauluperinne, elämäntavat, ruokaperinne ja omat kauniit ja maailmassakin hyvin tunnetut kansanpuvut ovat säilyneet hyvin ja elävinä. Setokaiset on suomalais-ugrilainen heimokansa Kaakkois- Virossa ja Pihkovan Oblastissa, mutta setokaisia kyliä on myös Siperiassa. Setomaan raja lännessä alkaa Võhandu-joesta. Setokaisia arvioidaan olevan nykyisin yhteensä noin 15000. Venäjän väestölaskennan mukaan itseään setokaisina pitäviä on Pihkovan Oblastissa noin kaksisataa. Heitä on varmasti enemmänkin, mutta suurin osa on venäläistynyt. Syitä siihen voi varmaan jokainen pohtia, mutta yksi syy on se, että ihmisillä on venäjää puhumalla helpompaa sopeutua yhteiskuntaan ja elämään. Petserin vironkielisen koulun lopettamisen yksi syy oli oppilaiden vähäisyys. Viron väestölaskennoissa ei ole setokaisia erikseen laskettu, mutta heitä on kuitenkin joka puolella Viroa ja muuallakin maailmassa. Setojen kongressi julisti setokaiset itsenäiseksi kansaksi vuonna 2002 Kielitieteilijät ovat luokitelleet Seton kielen aina vöron murteen osamurteeksi, mutta vuonna 2002 kokoontunut Seto Kongressi julisti setokaiset itsenäiseksi kansaksi, jolla on oma kieli, kulttuuri ja elämäntavat ja joka erottuu selvästi virolaisista. Siihen on YK:n kansojen itsemääräämisoikeuden mukaan setokaisilla täysi oikeus. Siis, setoille on seton kieli oma kielensä. Seton kielestä ei ole haluttu tehdä kirjakieltä, koska silloin jokaisen pienen paikkakunnan ja jokaisen seton omat kauniit kielierot katoisivat hyvin nopeasti, niin kuin on tapahtunut monille pienille kielille. Setot haluaa, että kielen kauneus säilyisi ja kehittyisi omaa luonnollista rataa. Lauluperinne, ”leelot”, kuvaavat iloa, surua ja arjen elämää Yksi luonnollinen tapaa säilyttää kieltä on suullinen perinne. Setomaalla on aina kerrottu tarinoita ja laulettu. Laulut ja tarinat on tullut isoäideiltä ja äideiltä ja niitä on opetettu lapsille. Laulujen, tai siis leelon kautta niin kuin sitä Setossa, sanotaan annetaan seuraaville sukupolville kielen kauneus ja rytmi ja myös tärkeät opetukset. Setoleelossa on aina ollut tärkeä rooli improvisaatiolla – lauluimät (esilaulajat) loivat lauluja omalle kuorolle paikan päällä ja mistä vaan mieleen tuli. Syntymäpäivillä laadittiin lauluja päivänsankarista, häissä hääseurueesta ja osallistujista ja hautajaisissa itkettiin laulaen kuolleille sukulaisille. Leelo tekee iloiseksi ja se auttaa laulajaa elämään surunsa läpi. Se antaa voimaa. Seto lauluimä nimeä ei annettu kenelle tahansa. Kuuluisimmat lauluimät pystyivät laulamaan jopa 10.000–20.000 värssyä ulkomuistista. Setokainen laulutapa ja setokaiset laulut on yksi piirre, joka erottaa heidät virolaisista. Seto leelo on voimakas ja moniääninen, samalla kuin muualla Virossa perinteinen regilaul on enimmäkseen yksiääninen. Elämää Setomaalla, kaunista luontoa ja herkullisia ruokalajeja Setot ovat aina olleet hyvin ahkeria tekemään töitä. Suurin osa pelloista on hiekkaperäistä ja niillä on kasvatettu sipulia, viljaa ja juureksia. Isot ja sienistä rikkaat metsäalueet antavat syksyisin runsaat sadot tatteja, kantarelleja ja voisieniä. Lapsuudestani muistan vielä aina miten talvisin ikkunasta ulos katsoen näin usein hirvilaumoja meidän pellolla jätetyissä suovissa herkuttelemassa. Muistan vielä lahnasesongin alkua kun kalastajilta haettiin kaloja ja savustettiin niitä savustusuunissa. Koko suku oli koolla ja nautinto täydellinen. Setossa on myös tapana kuivattaa kaloja ja laittaa sitten myöhemmin niistä maukkaita ruokia. Beresjen kylässä voi löytää kuivattuja kaloja ripustettuina talojen viereen naruille kuten vastapestyn pyykin. Yksi paikallinen herkku on Peipsi tint (Peipsin kuore), josta on suolattuna ja kuivattuna tullut Virossa suosittu naposteltava vaikkapa oluen kera. Neuvostoliitto otti pois ylpeyden; isännistä tuli renkiä ja emännistä lypsäjiä Viisikymmentä vuotta kestänyt miehitys kolhooseineen ja sovhooseineen muutti paljon koko Viroa niin myös Setomaata. Ihmisiltä oli otettu maat ns. ylimääräiset kotieläimet ja ylpeys. Tiedän tapauksen jossa entinen talon isäntä kävi sovhoosin tallissa salaa syöttämässä omaa hevostaan. Tilanne jossa kaikki oli kaikkien omaisuutta tarkoitti käytännössä sitä, että kukaan ei ottanut vastuuta mistään. Hevonen oli miehelle niin kuin oma lapsi ja hänelle oli vaikea katsoa kun se meni huonompaan ja huonompaan tilaan. Tällaista tapahtui paljon. Entisistä talon emännistä tuli sovhoosin lypsäjiä ja heidän lehmistään suurtuotannon osasia. Se aika on nyt ohi, mutta tapahtumat ovat jääneet ihmisten mieleen elämään. Viron uudelleen itsenäistymisen myötä kolhoosit ja sovhoosit lopetettiin ja maat ja tilat palautettiin entisille omistajille. Nyt monet nuoret ovat tulleet takaisin isiensä maille ja haluavat jatkaa edellisten sukupolvien työtä. Kansallispuvut naisten ylpeytenä Setokaisten naisten kansanpuvut on erittäin hienot. Kauneinta puvuissa on hopeiset korut ja avionaisilla kekomainen solki. Niitä on joskus monta kiloa. Katsojaa huomaa heti miten ylpeästi setokainen nainen kävelee tai tanssii omassa kansallispuvussa. Ortodoksinen uskonto sovussa kansanperinteen kanssa Setot ovat eläneet kahden kulttuurin vaikutuspiirissä, itäisen ja läntisen. (Yhdessä seto laulussakin lauletaan: Katõ ilma veere pääl – kahden maailman reunalla). Samalla se on auttanut säilyttämään omia alkuperäisiä perinteitä. Ortodoksisen kirkon vaikutus ja vanhat maauskoiset tavat ovat säilyneet rinnakkain. Setojen eepos ”Peko” kertoo peltojumalasta Pekosta. Jokaisessa setokaisessa talossa oli pyhättö talon nurkassa, jossa oli ikoni ja sen suoja. Sinne ei päästetty lapsia leikkimään, vaan siellä sai jokainen olla omassa rauhassaan rukoilemassa tai miettimässä. Jokaisessa kylässä oli tsasouna – (tsässon) pieni rukouskappeli. Niitä löytyy tänäänkin, monessa kylässä ihan äsken rakennettuja. Kylän asukkaat rakensivat ja pitivät tsasounan kunnossa yhdessä talkoovoimin. Jokaisella tsasounalla on oma suojelusenkelinsä ja siellä käy tiettyinä päivinä läheisimmän kirkon pappi toimittamassa jumalanpalveluksia. Kuningaskuntapäivä elokuun 1. lauantaina Elokuun ensimmäisenä lauantaina järjestetään Setomaalla kuningaskuntapäivä. Se on hauska kansantapahtuma missä valitaan setojen kuningas Pekon sijainen sootska. Sootskan valinta on muuten demokraattisin maailmassa. Jokaista kandidaattia saa tukea muodostamalla elävän jonon tukijoista. Se kenen jono on pisin tulee valituksi. Ohjelmassa on vielä leelokuorojen ja kargusen tanssijoiden (perinteinen seton tanssi), kilpailuja ja parhaan pontikan, sõiran (juusto), olut- ja viinimestarin valinta. Kuningaskuntapäivään kuuluu myös setokaisarmeijan marssi, kirmäsk ja paljon muutakin. Tänä vuonna juhla järjestetään Luhamaalla 6.8. Siellä voi nähdä suuren valikoiman perinteisiä kansanpukuja, koska kaikille jotka tulevat juhlaan kansanpuvuissa Kuningaskuntaviisumi on ilmainen. Kirmäskit ovat perinteiset Seto-juhlat. Kirmaskeillä lauletaan, tanssitaan, syödään ja ollaan vaan. Hauskimmat kirmäskit on aina ollut Lepä ja Uusvada kylässä, mutta jokaisena viikonloppuna voi löytää juhlia jossain paikassa Setomaalla ympäri vuoden. Museoita, Värskan järvi ja muuta nähtävää Elokuun Setomaalla riittää maalauksellisia maisemia ja kiinnostavia matkakohteita. Siellä voit löytää Värskan, jossa on mahtava järvi ja jonka muta on todettu mineraaleiltaan niin hyväksi, että sen mutakylpylä on kauan ollut hyvin suosittu paikka. Onhan sieltä kotoisin myös Värska Originaal, tunnetuin virviron mineraalivesi joka löytyy kaivosta nro 2, 470 metrin syvyydestä. Värskassa on sen lisäksi upea museo, missä saa tutustua setokaisiin perinteisiin. Perinnekulttuuria esittelevät museot löytyvät vielä Saatsesta ja Obinitsasta. Obinitsan museon pihalla järjestetään tänä kesänä ensimmäinen suuri kesänäyttely Setomaan historiassa. Näytelmän on kirjoittanut Obinitsassa asuva võrolainen kirjailija Kauksi Ülle ja se puhuu Seto lauluemästä – Taarkasta. Näytelmän tuo lavalle Vanemuine teatteri Tartosta. Kannatta mennä katsomaan! Nuorten hevosretket, Poti-setot, tuovat lisätuloja Noin 200 vuotta sitten tuli paikallisesta savesta tehdyistä saviesineistä paikallisille merkittävä lisätulonlähde. Setokaiset olivat tunnettuja ns. poti-seto -matkoista hevosilla Pihkovasta Tartoon asti. Näitä poti-seto -matkoja ovat nykyiset nuoret setot yrittäneet elvyttää. Matkoilla on mukana haitarin soittajia, laulajia ja tanssijoita jotka esiintyvät ja myyvät saviesineitä jokaisessa talossa minne he saapuvatkin. Jokakesäiset matkat vie nuoria setokaisia pitkille matkoille. Savituotantoa voi löytää Piusan lähellä Savipajasta (www. savikoda.ee) jossa vieraiden läsnäollessa valmistetaan perinteisiä saviesineitä ja myöskin taiteilijatöitä.
|
Vuonna 2002 kokoontunut Seto Kongressi julisti setokaiset itsenäiseksi kansaksi, jolla on oma kieli, kulttuuri ja elämäntavat ja joka erottuu selvästi virolaisista, kirjoittaa Kairi Leivo, joka on peräisin Setomaalta.
Beresjen kalastajakylän kalankuivatusspesialisti esittelee ylpeänä omaa kalaikkunaa.
Taiteilija Evar Riitsaar on kaksi vuotta peräkkäin valittu setokaisten sootskaksi. Kuvassa tyttärensä Leelon kanssa.
Rõsnan kylästä katsoen näkyy toisella puolella lahtea Värskan kylpylä.
|
