Verkkolehden
  aiemmat
  numerot

  Toimituksen
  yhteystiedot
  - Anna palautetta
     sivuista    

  Mediatiedot  

  Tilaus ja
  osoitteenmuutos
  - Tilaa Pro Estonia 
     tai muuta osoite
   

  Linkit
  - Nettivinkit Viroon

  Viro-järjestöjä  

  Palaute
   - Kerro mielipiteesi
    ja parannusehdo-
     tuksesi

Artikkelin kuvat ovat Viron puolustusvoimien paaratista Tallinnan Vapauden aukiolla maan itsenäisyyspäivän 24.2.2002 kunniaksi.

Suomen ja Viron puolustusvoimien välisen yhteistyön juuret johtavat maiden itsenäistymiseen viime vuosisadan alkupuolella.

Ensimmäiset erät Suomen aseavusta Viroon saapuivat presidentti Svinhufvudin myötävaikutuksella maarraskuussa 1919.

 Oman maan puolustamisen tärkeydestä kertovat julisteet saivat suuren suosion Vapauden aukiolla. Viro on valinnut nyt tien kohti Natoa ja maa liittynee sotilasliittoon jo lähivuosina - miten se vaikuttaa SUomen ja Viron väliseen puolustusyhteistyöhön. Sitä arvioi artikkelinsa lopussa kirjoittajamme Lauri Väättänen.

Millaista on ollut suomalais-virolainen yhteistyö maanpuolustuksessa viime vuosisadalla?

Ja minkälaista yhteistyötä meillä on maanpuolustuksessa ja puolustusvoimilla tänään?

Näihin kysymyksiin vastaa Pro Estonialle kirjoittamassaan artikkelissa vuodesta 1996 alkaen Viron upseerikoulutukseen osallistunut Lauri Väättänen.

Viro julistautui itsenäiseksi hieman Suomen jälkeen eli 24. helmikuuta 1918. Ja Vironkin itsenäisyyden alkutaipaleeseen kuului Vapaussota.

Itsenäisyytemme alkuaskeleet olivat hyvin samanlaiset. Pienetkin kansat voivat olla itsenäisiä, mutta on hyvä kun voi saada naapuriapua.

Jari Leskinen kirjoittaa kirjassaan ”Veljien valtiosalaisuus” laajasti Suomen ja Viron sotilaallisesta yhteistyöstä vuosina 1918–1940.

En ala tässä yhteydessä erityisemmin käsittelemään tuota Leskisen tutkimaa merivoimiemme ja rannikon puolustamiseen liittyvää yhteistyöhanketta, jolla pyrittiin takaaman omien alueitten turvallisuus ja siksi tavoiteltiin Suomenlahden sulkemista.

Leskisen kirjassa kerrotaan kuitenkin myös itsenäisen Suomen ja itsenäisen Viron ensimmäisistä maanpuolustukseen liittyvistä yhteistyöhankkeista. Paremmin tunnetaan suomalaisen vapaaehtoisjoukon eli Pohjan Poikien mukanaolo Viron Vapaussodassa, mutta jopa sitä ennen ja samaan aikaan oli myös muuta yhteistyötä. Ja sen alku oli todella mielenkiintoinen.

Svinhufvud murahti Kenraali Thesleffille:
”Ystäviä tulee auttaa”

Vuoden 1918 marraskuun 22. päivä aloitti puna-armeija suurhyökkäyksen Viroa vastaan.

Rintamat läksivät nopeasti liikkumaan kohti Keski-Viroa. Bolsevikkijoukkojen takaisinlyömiseksi Viron väliaikainen hallitus päätti jo hyökkäyksen jälkeisenä päivänä pyytää Suomelta merkittävää aseapua.

Helsinkiin matkusti kahden miehen avunpyyntödelegaatio öisellä höyrylaivalla.

Delegaatioon kuuluivat salkutonministeri Jaan Tõnisson ja opetusministeri Peeter Põld. He esittivät 25. marraskuuta pidetyssä salaisessa tapaamisessa valtionhoitaja Pehr Evind Svinhufvudille ja pääministeri Juho Kusti Paasikivelle Suomen hallitukselle tarkoitetun apupyynnön.

Koska Viron säilyminen tuntui olevan vain päivien kysymys kokoontui Suomen hallitus vielä samana päivänä käsittelemään virolaisten apupyyntöä.

Tietyllä tavalla asian käsittelyssä käytetyt puheenvuorot olivat enteelliset kaikelle tulevalle Suomen ja Viron väliselle maanpuolustukseen liittyvälle yhteistyölle.

Hallituksen istunnolle osallistunut, Venäjällä koulutuksen saanut, sotaministeri kenraalimajuri Wilhelm Thesleff totesi omassa kannanotossaan, että suomalaisilla ei ole mahdollista antaa virolaisille aseita niin paljoa kuin virolaiset pyytävät.

Jari Leskisen kirjaan on kenraalin kommentin perään sitten kuitenkin kirjattu kokonaan toisensuuntainen ja uskoisin meidän yhteistyötämme paremmin kuvaava ja viitoittavakin puheenvuoro.

Leskinen kirjoittaa:”Niin nousi valtionhoitaja Svinhufvud ylös ja murahti: “Ystäviä tulee auttaa”.

Viro pyysi 2000:n miehen suomalaisjoukkoa
bolsevikkien lyömiseksi

Ensimmäiset osat aseavusta saapuivat Tallinnaan jo kolmen päivän päästä eli 29.11. ja loputkin luvattiin toimittaa perille 5. päivä joulukuuta.

Lisäaseita virolaisille toimitettiin vielä vuoden 1919 alkupuolella. Oli käynnistynyt todellinen veljesapu.

Aseiden lisäksi Suomi tuki Viroa myös rahallisesti. Samassa yhteydessä kun ulkoministeri Jaan Poska pyysi raha-apua esitti hän myös joulukuussa 1918, että Suomen hallitus lähettäisi Viroon kahdentuhannen miehen täysin aseistetun joukko-osaston bolsevikkijoukkojen lyömiseksi.

Ulkopoliittisista syistä johtuen tähän ei kuitenkaan suostuttu, mutta Suomen hallitus mahdollisti vapaaehtoisjoukon värväämisen.

Se onnistuikin nopeasti – sitä samaa vapaaehtoistoiminnan nopeata käynnistymistä on ollut suhteissamme myöhemminkin. Ensimmäiset Pohjan Poikien edustajat olivat Virossa jopa joulukuun aikana ja koko joukko tammikuussa 1919.

Virolaiset voittivat Vapaussodan ja Tarton rauhansopimukset sitten lopullisesti sinetöivät niin Viron kuin Suomenkin itsenäisyyden.

Yhteisen vihollisen pelko sai sitten aikaan, että 1920- ja 1930-luvulla suomalais-virolainen sotilaallinen yhteistyö tuotti Suomenlahden sulkusuunnitelman ja siihen liittyvät yhteiset harjoitukset. Tähänkin yhteistyöhankkeeseen liittyvät monet toteutumattomat aloitteet ja toisaalta todellakin merkittäviin tuloksiin johtanut yhteistyö.

Mielenkiintoista on myös se, että ulkopuolisetkin – Ruotsi – tunsi kiinnostusta tähän hankkeeseen ja oli sitä ainakin poliittisesti tukemassa.

Kahden pienen naapurivaltion yhteistyö oli tuloksellista, mutta suuremmissa kuvioissa toimintamahdollisuudet kuitenkin menetettiin. Vuoden 1939 tapahtumat ja silloin tehdyt poliittiset ratkaisut sekä käydyt taistelut johtivat aivan uuteen tilanteeseen.

Suomi taisteli ja säilytti itsenäisyytensä. Viro teki poliittisen ratkaisun ja menetti itsenäisyytensä.

Suomenpojat jatkosodassa – ystäviä auttamassa ja uuden yhteistyön käynnistyminen

Suomen jouduttua sitten kesällä 1941 jatkosotaan ja kun sota edelleen jatkui tulivat Suomeen vapaaehtoiset virolaiset eli “Suomenpojat”.

En tiedä olivatko nämä JR 200:n ja Suomen laivaston riveissä palvelleet virolaiset kuulleet Svinhufvudin kommenttia marraskuulta 1918 ”Ysäviä tulee auttaa”, mutta he tekivät jotain aivan vastaavaa. Ja he tekivät sen henkilökohtaisella tasolla.

Heillä oli omana tunnuslauseenaan ”Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta”.

Nämä tapahtumat vuosilta 1918 ja yhteistoiminta 1920- ja 1930-luvuilla sekä virolaiset vapaaehtoiset jatkosodassamme ovat olleet esimerkkinä myös niille, jotka ovat osallistuneet tähän Suomen ja Viron maanpuolustuksen ja puolustusvoimien väliseen yhteistyöhön viimeisen vuosikymmenen aikana.

Viron puolustusvoimat juhli lokakuun lopulla 2001 uudelleenperustamisen 10-vuotisjuhlaa.

Useassa yhteydessä on todettu, että lähtökohta oli vuonna 1991 hyvinkin vaikea. Toiset ovat arvioineet, että puolustusvoimien uudelleenrakentaminen aloitettiin nollasta. Toiset ovat arvioineet, että aloitustasa oli jopa nollan alapuolella.

En tiedä ”kuinka murahteli” presidentti Koivisto syksyllä 1991 ja talvella 1992, mutta tosiasiahan on, että ensimmäiset virolaiset aloittivat kesällä 1992 opiskelunsa Santahaminan Kadettikoulussa ja Lappeenrannan Maanpuolustusopistossa.

Virolaisille räätälöidyillä kadettikursseilla opiskeli vuosina 1992–1996 yhteensä 28 virolaiskadettia. Heistä seitsemän ensimmäistä on viime kesänä lopettanut suomalaisen esiupseerikurssin ja ensimmäinen – tämän uuden sukupolven – virolaiskapteeni opiskelee tällä hetkellä Santahaminassa yleisesikuntaupseerikurssilla.

Lappeenrannan kouluttajakursseilla opiskeli useita kymmeniä virolaisaliupseereita.

Osa heistä on tällä hetkellä Viron puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen upseeritehtävissä ja osa jatkaa palvelustaan kanta-aliupseereina. Uskoisin näiden Santahaminassa ja Lappeenrannassa koulutettujen sotilasjohtajien täyttävän hyvin paikkansa virolaisten varusmiesten kouluttajina ja kasvattajina.

Huomattava on myös se, että eversti Yrjö Honkanen oli ensimmäinen uudelleenitsenäistyneeseen Viroon akreditoitu sotilasasiamies, joka aloitti työnsä Tallinnassa.

Oman “pioneerimissionsa” teki myös eversti Matti Lukkari kun hän toimi vapaaehtoisena avustajana Viron puolustusvoimien pääesikunnassa vuosina 1993–1994. “Lukkarin Pojat” muodostuivat kymmenkunnasta suomalaisupseerista ja muutamasta suomalaisesta kanta-aliupseerista.

Vapaaehtoistoimintamme käynnistyi nopeasti – aivan kuten oli tapahtunut joulukuussa 1918. Mutta toisaalta tälläkin kerralla vapaaehtoisilla oli tukenaan Suomen virallinen valtiovalta. Suomalaisella rahalla virolaiset maksoivat suomalaisille heidän matkakulujaan.

Projektista normaaliksi kahdenväliseksi toiminnaksi

Vuonna 1992 käynnistynyt virolaisten kouluttaminen suomalaisilla kadettikursseilla sai jatkoa kun ensimmäiset virolaiskadetit aloittivat opiskelun normaalilla kadettikurssilla syksyllä 1995.

Jatkoa on sen jälkeen ollut niin, että jokaisella kadettikurssilla on opiskellut muutama virolaiskadetti. Viimeisten vuosien aikana, koska Virossa on oma sotakoulu – Kaitseväe Ühendatud Õppeasutused – on Santahaminaan lähetetty kadetteja vain merisotalinjalle.

Syksyllä 1996 käynnistyi sitten laajempi yhteistyö ja tukiohjelma, jolla Suomi tukee ja avustaa Viron puolustusvoimien koulutusta. Kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen koordinoimana on työskennellyt niin sanottu Viro-projekti, jossa on ollut mukana jopa kolmattakymmentä evp-upseeria ja -opistoupseeria.

Apua on suunnattu kaikkiin puolustushaaroihin ja aselajeihin.

Suomalaisavustajat ovat myös työskennelleet Viron Rajavartiolaitoksessa ja Suojeluskunnissa. Projekti on nyttemmin edennyt niin pitkälle, että se ollaan lopettamassa vuoden 2003 lopussa. Vuoden 2002 alusta alkaen projektia johtaa Suomen sotilasasiamiehenä aiemmin Tallinnassa työskennellyt everstiluutnantti Harri Pulsa.

Tavoitteena on, että projektin päättyessä Suomen ja Viron puolustusvoimilla on normaalit kahden itsenäisen valtion puitteissa toimivat suhteet. Se tarkoittaa sitä, että pääesikunnat pitävät yhteyttä toisiinsa.

Erilaisilla esikunnilla, laitoksilla ja joukko-osastoilla on kullakin omat yhteistyökumppaninsa. Niitä voidaan nimittää ystävyysjoukko-osastoiksi tai -esikunniksi. Tärkeintä on, että yhteistyö toimii ja tuottaa molemmille osapuolille etuja ja hyötyä.

Virolaisille ministereille ja muille vaikuttajille
maanpuolustuskursseja

Virolaisille ministereille, parlamentaarikoille, liike-elämän ja muilla yhteiskunnan tärkeillä johtopaikoilla työskenteleville on järjestetty Suomessa ja nyt myöhemmin Virossa maanpuolustuskursseja.

Viron puolustusvoimien ylimmälle johdolle on Suomessa järjestetty erikoiskursseja, jotka osin vastaavat pienoismuodossa suomalaista yleisesikuntaupseerikurssia. Kolmas kurssi lopetti marrakuussa 2001 opiskelunsa ja neljäs käynnistyi tammikuussa 2002.

Molemmat tämäntyyppiset kurssit on tarkoitus tulevaisuudessa viedä kokonaisuudessaan läpi Virossa ja virolaisvoimin.

Oman virolaisen sotakoulun aloitettua toimintansa ei ole enää tarpeellista lähettää virolaisia opiskelemaan Suomeen tai muualle ulkomaille. Perusopetus voidaan jo nyt antaa Virossa, mutta aselajien vaatimaa erikoisopetukseen liittyvää apua tarvitaan vielä.

Vuoden 2001 tammikuussa aloitti kymmenen virolaisupseeria opiskelunsa Keuruulla Suomen Pioneerikoulussa. Kahdeksan kuukautta kestänyt suomalainen pioneerikurssi loppui elokuussa. Joulukuussa 2001 nämä upseerit olivat Tartossa lopettelemassa omaa diplomityötään ja hyväksytyn työn jälkeen he saivat todistuksen suorittamastaan alemmasta korkeakoulutukinnosta.

Vastaavalla tavalla virolais-suomalaisyhteistyöllä ollaan vuosina 2001–2003 kouluttamassa Viron puolustusvoimille ja rajavartiostolle viesti-, kenttätykistö ja huoltoupseereita.

Tänään Viron ja Suomen upseerikoulutuksessa yhteistyö on sellaisella tasolla, että lähes viikottain suomalaisia on Tartossa tai virolaisia on Santahaminassa.

Suomen ja Viron sotilasyhteistyö on tärkeää tulevaisuudessa

Joku on ollut huolissaan, että voiko tämä yhteistyö jatkua sen jälkeen jos Virosta tulee Naton jäsen ja Suomi jatkaa omaa politiikkaansa eli ei hae liittokunnan jäsenyyttä. Vastaus on ollut, että onhan Suomella nytkin yhteistyötä useitten Nato-maiden kanssa.

Aselajien koulutusavusta mainittakoon virolaisten kenttätykistö- ja ilmatorjuntatykistöammunnat suomalaisilla ampuma-alueilla. Tämä siksi, että Virolla ei vielä ole omaa ampumakenttää, joka mahdollistaisi joukkojen tarvitsemat kovapanosammunnat raskaammilla aseilla.

Tarton virolaiskadetit ja sotakoulussa opiskelevat virolaisupseerit ovat jo kolme kertaa käyneet lyhyellä opintomatkalla Parolassa Panssariprikaatissa.

Siellä virolaiset ovat voineet nähdä ”elävän panssarin” ja samalla päässeet paremmin tutustumaan ja oppimaankin miten sellaisen hyökkäysaseen voi torjua ja tarvittaessa tuhotakin.

Suomi on luvannut, että jatkossa kaikki Suomessa perusopetuksen saaneet virolaisupseerit voivat myös saada Suomessa jatkokoulutuksen. Tämä tarkoittaa sitä, että virolaisia tulee vielä vuosia opiskelemaan Santahaminan esiupseeri- ja yleisesikuntaupseerikursseilla.

Toisaalta ensimmäiset suomalaisupseerit ovat jo olleet opiskelemassa Tartossa toimivassa Balti Kaitsekollez`issa.

Suomi ja Viro tekevät tänään tuloksellista yhteistyötä ja uskon, että Svinhufvudin ”Ystäviä tulee auttaa”-teema sekä veteraanisukupolvien esimerkki on suuntaamassa jatkossakin meidän toimintaamme. Yhdessä me rakennamme ja kehitämme omaa isänmaata ja parannamme meidän kaikkien turvallisuutta.

Vuosi 2001osoitti ikävällä tavalla , että maailman rauha ja turvallisuus eivät ole vieläkään taattuja. Itsenäinen maa ja kansa tarvitsee oman kansallisen sotaväen. Suomea puolustavat ensisijassa suomalaiset. Näin me sen näemme. Ja arvioin asian olevan ihan samalla tavalla Virossa. Ensisijassa itsenäistä Viroa puolustavat virolaiset.

Armeija ”netissä”

Internetistä löytyvät Viron puolustusvoimien kotisivut osoitteesta www.mil.ee ja Puolustusvoimien Yhdistettyjen Oppilaitosten kotisivut ovat osoitteessa www.ksk.edu.ee.

Kirjoittaja, Lauri Väättänen, on koulutukseltaan yleisesikuntaupseeri ja on toiminut vuodesta 1996 alkaen neuvonantajana Viron upseerikoulutuksessa.

Syksystä 1999 alkaen hän on ollut Tartossa toimivan Viron kansallisen sotakoulun eli Kaitseväe Ühendatud Õppeasutused johtajan neuvonantajana.

Vuosina 1993 ja 1994 Lauri Väättänen toimi vapaaehtoisena avustajana Viron Suojeluskunnissa.