Tapio Aho kirjoittaa Pro Estonian lukijoille erikoisen tarinansa Viron kruunun syntyvaiheista. Aihe ei ole aikaisemmin ollut Suomessa julkisuudessa.

Viron kruunun uudelleen syntymiseen liittyy mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita ei ole aikaisemmin Suomessa julkisuudessa esitetty. 

Tarina on kuin jännitysnäytelmä, jonka täpärin tilanne syntyy Gennadi Janajevin kaapatessa juntalleen vallan Moskovassa. 

Keskeinen hahmo ja sankari tarinassa on Viron Pankin pääjohtaja Rein Otsason. 

KOP:n silloinen johtaja Tapio Aho valottaa seuraavassa kertomuksessaan 18 vuoden takaisia tapahtumia.

KUVAT: Matti Niiranen TEKSTI: Tapio Aho

Vuodesta 1983 olin työskennellyt Kansallis-Osake-Pankin leivissä ja keskittynyt mm. Neuvostoliiton ruplan sisimpään olemukseen. Rupla johdatti minut Moskovan tielle ja Neuvostoliittoon kytkeytyvät asiat ohjautuivat usein minulle. 

Samaisesta syystä KOP:n Porin konttorin Kyösti Turkki soitti vuonna -88. Hän pyysi minua ottamaan vastaan virolaisen Tonis Kotkas nimisen henkilön, jonka hän tunsi hyvin. Tapaaminen järjestyi. Herra Kotkas kertoi edustavansa Baltman-nimistä yritystä. Hän kertoi ongelmastaan kutakuinkin seuraavasti: 

"Baltmanin viennistä Suomeen maksut suoritetaan Neuvostoliiton Vneshekonombankin tilille Suomen Pankkiin (tämä perustui Suomen ja Neuvostoliiton väliseen maksusopimukseen). Nyt ne eivät enää hyvittyneet heille. Valuuttaa he tarvitsevat kuitenkin ompelukoneiden neulojen hankintaan Sveitsistä. Siksi olisikin saatava tili auki Kansallis-Osake-Pankkiin". 

Tämä oli mahdotonta Suomen ja Neuvostoliiton välisen clearingsopimuksen vuoksi. Siinä edellytettiin kaikkien maksujen suorittamista Neuvostoliiton Vneshekonombankin tilille Suomen Pankkiin. Voin vain luvata tutkia asiaa ja palata siihen. 

Tonisin lähdettyä soitin clearingsopimusta valvovalle viranomaiselle eli Suomen Pankin Idänkaupan osaston päällikölle Kari Holopaiselle ja kerroin, että minusta olisi ikävä lähettää asiakas ilman ratkaisua pois. Kari vastasi aika tarkkaan seuraavin sanoin: 

"Tiedämme tilanteen Baltiassa. Saat avata tilin, mutta jos avaat venäläiselle, joudut raastupaan." Suomen virallista suhtautumista Viroon tuolloin on moitittu, mutta tässä tapauksessa on kiitettävä. Soitin Tonikselle hyvät uutiset. Tili avattiin. Samalla aukeni Baltia minulle.

”Rein Otsason jätti virolaisille poikkeuksellisen perinnön. Viron Pankin ja Viron kruunun”, sanoo Tapio Aho. Kuvassa Rein otsason (1931-2004).

Eestin Pankin Rein Otsason kertoi 1990 suunnitelmastaan Viron valuuttavarannoksi 

Syksyllä 1990 sain Neuvostoliiton aluevalvojaltamme Ilkka Saloselta pyynnön osallistua illalliselle, jonka vieras olisi Eesti Pankin pääjohtaja Rein Otsason. Keskustelimme selkeästi KOP:n ja Eesti Pankin välisestä yhteistyöstä. Käsittelimme mm. Baselissa olevaa Viron tasavallan kultavarantoa ja Virossa olevia Suomen markkoja, jotka haluttiin turvaan Suomeen. 

Otsason totesi Virossa olevan Suomen rahaa keskimäärin 100 markkaa henkeä kohden. Hän oli rakentamassa suunnittelemansa Viron kruunun tueksi kullasta ja markoista valuuttavarantoa. Tämän tapaamisen perusteella Eesti Pankille avattiin markkatili KOP:ssa. 

Seuraavan tapahtuman päivitys onkin helppo. Sain nimittäin puhelun Eesti Pankin Rein Usinilta, joka totesi, että ajankohta olisi sopiva vierailulleni Tallinnassa. Kerroin kotona illalla lähteväni Tallinnaan. Avasimme TV:n kuullaksemme uutiset 20.30. Ja mitä rohkaisevaa kuulimme Tallinnasta: "Kaksi ruotsalaista ammattiyhdistysjohtajaa on löydetty kuolleena Tallinnan kaatopaikalta". Halusiko KGB ulkomaalaiset pois Baltiasta? 

Tammikuun alussa 1991 Moskova yritti pysäyttää itsenäisyyspyrkimykset Baltiassa ja järjesti Riiassa, Tallinnassa ja Vilnassa sotilaallisia voimatoimia, jotka johtivat lukuisiin kuolonuhreihin. 

Varasin huoneen Palacesta, koska luotin sen turvajärjestelyihin. Lensin Kar-Airin aamuvuorolla 4.2.1991 Tallinnaan. Hyvä, että lensin, sillä toinen vaihtoehto Georg Ots oli juuttunut Helsingin satamaan tuotuaan ensimmäisen somaliryhmän Suomeen edellisenä iltana. 

Eesti Pank sijaitsi Toompealla. Tapasin ensi kerran tulevia vaikuttajia ja nykyisiä ystäviäni. Pankin palveluksessa oli mm. Rain Lohmus (Hansapankin perustajia) ja Rein Voog (parlamentin jäsen). Kun lähdettiin liikkeelle ruohonjuuritasolta, pohdimme mm. miten siirtää maksuliikennettä Vneshekonombankilta Eesti Pankille sekä kuinka järjestää markkaseteleiden kuljetus Suomeen. 

Suuria kokouksia ei pidetty. Menettelytavoista ei kukaan ole valittanut. 

Päästyäni Suomeen soitin tilinhoitajallemme ja kerroin, että mm. Otsilta tulevat maksut ohjataan Eesti Pankin tilille eikä enää Vneshekonombankille. Tilinhoitaja totesi, että tässä on juuri maksu käsissä, Georg Otsilta tilitettyjä rahoja 120 000 markkaa. Se maksettiin Eesti Pankille. 

Soitin myös Otsasonille ja pyysin kirjallista ohjetta tuekseni. Kerroin ensimmäisen maksun siirron jo tapahtuneen Eesti Pankin tilille. Minusta hän kuulosti hämmästyneeltä. 

Ensimmäinen Eesti Pankin setelierä Suomeen 

Elettiin vielä syvää ruplakautta ja neuvostoaikaa helmikuussa 1991. Olimme Rein Usinin kanssa sopineet Eesti Pankin markkaseteleiden saapuvan Georg Otsilla, joka saapuu illalla. Selvitin edellisenä päivänä kuljetusmiehillemme reitin Otsin autokannelle. 

Itse koputin sovitun hytin ovea aamulla noin kello 9.00. Sviitissä oli kolme miestä Rein Otsason, Rein Usin sekä (nimi unohtunut). Epäilen, että alkovin verhon takana oli vielä Herman Sim, joka myöhemmin oli usein matkassa. 

Rahat oli pakattu kahteen laukkuun. Yhteensä yli 4 miljoonaa markkaa. 

Odottelimme kuljetusmiehiämme. Soitin ja etsin heitä keskuskassamme kautta. Miehiä ei vain löytynyt. Laiva oli lähdössä takaisin kello 11. Soitin keskuskassaan ja kysyin voinko kuitata rahat. Takaisin niitä ei voi viedä neuvostotullin tutkittavaksi. Vastaus oli, että voin. Seuraavaksi juoksin terminaaliin etsimään poliisia. Onneksi sellainen löytyi. Pyysin hänet turvakseni laivaan. 

Kuittasin ja tartuin Viron ensimmäiseen valuuttavarantoon. 

Joukko seurasi takanani. Ainakin yhden miehen käsi oli taskussa. Astuin yli reelingin. Tuntematon virolainen löi kädellään olkapäälleni ja sanoi: "Hyvä Suomi poika". 

Kuljetusmiehemme olivat juuttuneet tulliin. Sain kantoapua. Valuuttavaranto ajettiin holviin ja hyvitettiin Eesti Pankin tilille. Siitä se alkoi kasvaa korkoa. 

Balttien kultavarannon erilaiset kohtalot Ruotsissa, Englannissa ja Sveitsissä 

Ennen sotia Eesti Pank oli hajauttanut kultavarantonsa kolmeen maahan; Ruotsiin (Sveriges Riksbank), Englantiin (Bank of England) ja Sveitsiin (myöhemmin BIS Basel). 

Sodan päätyttyä sekä Ruotsi että Englanti luovuttivat kullan Neuvostoliitolle. Päätös oli poliittinen molemmissa tapauksissa. 

Sveitsi ei luovuttanut. Kulta säilyi ja odotti Sveitsissä miehittäjien poistumista. Latvian kohdalla tilanne oli kutakuinkin sama. 

Otsason valtuutti minut neuvottelemaan BIS:n kanssa kultavarannon aktivoinnista. Ajatus oli saada kultavaranto tuottamaan Virolle sijoitustuottoja. Hän totesi että hänellä on maan hallituksen sekä pakolaishallituksen tuki asialle. 

"Ihmiset ovat alkaneet pestä ikkunoitaan" 

Puhuttiin Gorbatshovin liberaalimmasta linjasta. Oli kevät 1991. Tallinnassa satoi. Kävelin Kentmannilla sijainneesta uudesta Eesti Pankin konttorista ulos Rein Usinin kanssa. Kysyin näyttääkö tilanne nyt paremmalta. 

Rein vastasi: "Ihmiset ovat alkaneet pestä ikkunoitaan, ikkunoiden pesusta se alkaa." 

Neuvosto-otteita Tallinnassa - politiikka astuu kuvioon.

Setelikuljetuksia oli hoidettu jo useita. Tiesin niistä aina etukäteen. Jälleen oli yksi tulossa. Illalla noin kello 23 soi puhelin. 

Rein Usin soitti ja sanoi; "Emme ilmeisesti pääse tulemaan". Sain selityksen myöhemmin. "Satamassa oli valokuvaajat ja poliisit. Väitettiin Rein Otsasonin yrittäneen varastaa rahat Suomeen". 

Pitkässä prosessissa Eesti Pankin pääjohtaja vaihtui. Kuukausien kuluttua Otsason todettiin syyttömäksi. Ilta=Sanomat otsikoi takasivullaan jotenkin tähän tapaan: "Virosta tuotu rahaa KOP:in Marju Lauristinin tilile", siteeraten Viron venäläistä lehteä. 

"Älä anna rahoja, Otsasonilla voi olla pistoolin piippu ohimolla" 

Kun Gennadi Janajevin juntta kaappasi vallan Moskovassa 19.8.1991 ja Grobatshov jäi "panttivangiksi" datsalleen huoleni oli suuri. KOP:ssä olevalla tilillä oli hoidossani runsaat 100 miljoonaa markkaa. 

Mietin edellytyksiä varojen siirtämiseksi Sveitsiin. 

Yritin monta kertaa saada puhelinyhteyttä Eesti Pankkiin. Päätin tehdä viimeisen yrityksen kello 16.30 (pankkipäivän päättyessä). Rein Otsason vastasi itse. Yllätys oli molemminpuolinen. Hän antoi langan Rein Usinille, joka pohti tilannetta. 

Ensimmäisen kerran kuulin kenenkään pitävän yhtenä mahdollisuutena juntan kaatumista. Yhden lauseen muistan erittäin hyvin: 

"Älä anna rahoja, vaikka Otsason soittaisi. Hänellä voi olla pistoolin piippu ohimolla". 

Myöhemmin R.U. kertoi, että pankin kassakaappiin oli viritetty rikkihappopulloja tärkeiden asiapaperien päälle. Narusta vetämällä pullot olisi kaadettu talletuskortiston päälle. 

KOP noteerasi 12.8.1992 Viron kruunun (Vkr) ensimmäisenä maailmassa 

KOP:ssa me olimme tarkkaan selvillä Viron kruunun markkinoille laskusta, joka tapahtui juhannuksena 1992. 

Halusimme KOP:n olevan ensimmäinen pankki, joka noteeraa kruunun ja kytkee sen samalla kansainvälisiin valuuttamarkkinoihin tilin kautta. Maksujenvälitys sisältää riskin. Tässä tapauksessa oli otettava riski virolaisesta pankista, joita ei käytännössä oikein ollut olemassa. 

Onneksi oli idea pankista, jonka nimi oli Hansapank. Rain Lohmus, entinen Eesti Pankin mies oli yksi perustajista. Pyysin häneltä ehdot KOP:n kruunutiliä varten. Ne olivat moitteettomat. 

Tarvitsin myös limiitin KOP:n aluevalvojalta tilille syntyvää saldoa varten. Sain sen Ilkka Saloselta. "Voin antaa 100.000,- markkaa". Se riitti. 

Kruunutili avattiin Hansapankissa ja KOP noteerasi kruunun 12.8.1992. Samana päivänä lähti ensimmäinen kruunumaksu Suomesta. Noteeraus on aritmetiikkaa, mutta maksu palvelee taloutta. Kruunu oli käytännössä nyt osa kansainvälistä valuuttajärjestelmää.

[Sivun alkuun...]